Viitauksia

Tänään vietämme Euroopan kielten päivää. Kieli on tärkeä osa ihmisyyttä. Kieli on viestinnän väline. Kieli on kotimme. Kieli määrittää olemassaoloamme. Kieli on avain kulttuuriin. Oma kieli on tuttu ja turvallinen. Oman kielen kautta avautuvat muutkin kielet.  Muistan, miten aikanaan odotin kielten opetuksen alkamista koulussa. Oppikoulun kasvattina aloitin ruotsin oppikoulun ensimmäisellä luokalla ja vieraan kielen toisella luokalla. Koulussamme saattoi valita englannin tai saksan. Valintani osui saksaan. Vasta lukiossa oli mahdollista ottaa lisää kieliä. Olisin halunnut opiskella sekä englantia että ranskaa. Näistä toteutui vain englanti. Mikä pettymys!  Onneksi kieliä on mahdollista opiskella myös aikuisena. Ranskan lyhyt oppimäärä tuli suoritettua aikuislukiossa viimeisen kurssin viimeistä koetta vaille. Samaan kieliryhmään kuuluva italia on viime vuosina täyttänyt kielen oppimisen kaipuuni.  Viime aikoina Suomessa on huolestuttu ns. lyhyiden kielten osaamisesta...

Italian tunnillamme me opiskelijat saimme vastattavaksemme kysymyksen mieluisimmasta viikonpäivästä. Aika harvoin tulee pohtineeksi tällaista, mutta kysymys herätti joitakin ajatuksia.  Ensin ajattelin, että minulla ei ole viikonpäiväsuosikkia. Lopulta oli pakko katsoa asioita taaksepäin ja todeta, että työelämäaikojeni ehdoton suosikki oli perjantai. Perjantaita seurasi aina kaksi vapaapäivää, lauantai ja sunnuntai, joten nekin ovat suosikkilistani kärjessä.  Sarjakuvasankari Karvinen kertoo vihaavansa maanantaita. Jotain Karvista minussakin on, vaikka maanantai aloittaa uuden viikon ja arjen. Maanantaista katsoen viikko tuntuu pitkältä. Kun maanantaista pääsee yli, niin kokee, että on saanut taas juonesta kiinni. Jos maanantailla olisi tunteet, se kokisi itsensä syrjityksi. Maanantaisin useimmat maailman museot pitävät ovensa kiinni, maanantaisin ei välttämättä ilmesty päivän sanomalehti, maanantai ei ole hyvä kokouspäivä jne. Me toivumme viikonlopun vietosta maanantaisi...

Näin kesän kääntyessä syksyyn on hyvä aika aloittaa uusi harrastus tai jatkaa entistä. Ei niin, että jokaisen olisi pakko harrastaa jotain. Pakko johtaa vain harrastuksen keskeyttämiseen ja ehkä huonoon omaantuntoon sen takia. Aivan suotta. Sille, joka haluaa harrastaa jotain, löytyy runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.  Harrastus on mielestäni jotain, mitä tekee mielellään ja mikä tuottaa iloa. Parhaimmillaan harrastus vahvistaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia, laajentaa elämän- ja ystäväpiiriä sekä tuo vaihtelua arkeen. Saatat muistaa aiemmista postauksistani italian kielen opiskeluni. Olipa mukava eilen palata kansalaisopiston italian opintojen piiriin.Suurin osa opiskelukavereista on tuttuja vuosien ajalta. Opettajakin on sama. Yhdessä olemme uskollisesti käyneet läpi italian kieliopin pääpiirteissään ja tuskastuneet aika ajoin kielen vaikeuksiin. Opettajan ja opiskelijakaverien kannustus ovat auttaneet kuten varmasti muissakin oppilaitoksissa. Eilen totesimme kaikki sen t...

Kuluvana kesänä kävin kesätapahtumissa useammin kuin aiempina kesinä. Suomen kesä näyttää innostavan tapahtumien järjestäjiä, joista osa on talkoovoimin mukana. Vapaaehtoinen talkootyö on talkoolaisten ikääntymisen myötä vuosikymmenten kuluessa vähentynyt. Olisiko uusi sukupolvi löytämässä talkootyön merkityksen? Peräpohjolan markkinoista olen jo aiemmin kertonut. Sieltä hankkimani puinen leikkuulauta jaksaa ihastuttaa niin paljon, että en ole ottanut sitä vielä käyttöön.  Maaseudulta käsin-messuille oli päästävä ihan sen vuoksi, että messuilla esiintyi meänkielisen reggaen ykkösbändi eli the Meänland. Vaikka bändin nimi on kielten sekoitus, pidän nimeä onnistuneena. Meänlandin musiikki on mukaansa tempaavaa ja meänkieli sointuu reggaen tahtiin erinomaisesti. Pienessä tihkusateessa ja koleahkossa säässä minäkin kuuntelin hievahtamatta Meänlandin musiikkia. Edes nuorena en ole samalla tavalla fanittanut yhtäkään yhtyettä, vaikka monista pidinkin. Yllätin itseni uudemman kerran j...