Ostin hulavanteen
Ostin ennen vuodenvaihdetta hulavanteen suureksi osaksi nostalgisista syistä. Muistoissani pyöritin tottuneesti hula-hulavannetta pihapiirin kaveriporukan kanssa. Siis lapsena. Kaikki olimme aika hyviä kevyen muovisen vanteen pyörittämisessä. Hula-hulavanne oli leikkikalu. Tämä kaikki mielessäni menin ostoksille paikalliseen urheiluliikkeeseen. En saanut hulavannetta heti mukaani. Vanne oli niin suosittu, että jouduin jonotuslistalle. Kun muutaman päivän päästä sain soiton liikkeestä ja hain oman vanteeni, totesin sen muuttuneen mielikuvieni kevyestä hula-hulavanteesta toista kiloa painavaksi itsekoottavaksi kapineeksi. Nykyinen hulavanne onkin urheiluväline. Liikkeen myyjä tiedusteli minulta, osaisinko hulavanteen tekniikan. Kovin itsevarmana vastasin, että " eiköhän se tekniikka palaudu lihasmuististani". Ei palautunut tekniikka, ei. Jouduin turvautumaan youtuben opastusvideoihin, kunnes kyllästyin. Nyt hulavanne on löytänyt paikkansa. Se nojaa kirjahyllyä vasten ikää...