Asiaa arjesta

Vuosi vaihtui perinteisin menoin kaikkialla maailmassa. Oli toinen toistaan komeampia ilotulituksia, juhlavalaistusta ja konsertteja. Minä vietin juhla-ajan maalla sen suuremmin vuodenvaihdetta juhlimatta. Tosin tuli valvottua tavallista pitempään, sen verran annoin periksi.

En ole pyhäpäiväihmisiä. Minua miellyttää tavallinen arki. Arki on minulle sitä aikaa, josta pidän eniten. Onneksi suurin osa vuoden päivistä on arkipäiviä!

Arkielämä on aliarvostettua. Arkipäivistä on tullut monelle välttämätön paha. Arkipäivät kestetään siksi, että niiden jälkeen tulee viikonloppu. Mutta viikonloppukin saattaa päättyä stressaavissa tunnelmissa, sillä sunnuntaina on jo suunnattava katseet tuleviin arkipäiviin. Arkipäivissä ei samanlaista stressiä ole, kun tietää, että ne jatkuvat ainakin sen viiden päivän ajan.

Saattaa käydä niinkin, että pyhäpäivistä tulee arjenjatkeita. Silloin tehdään rästiin jääneitä töitä tai kotitöitä. Vaikka en pidäkään pyhäpäivistä, olen sitä mieltä, että ne ovat tosi tarpeellisia levon ja virkistyksen kannalta. 

Osa juhlapyhistä liittyy kiinteästi kristinuskosta vaikutteensa saaneeseen länsimaiseen kulttuuriimme, joten ne ovat tärkeitä kulttuuriperinnön siirtäjiä sukupolvelta toiselle. Ehkäpä olisi syytä kirkastaa pyhäpäivien alkuperäistä merkitystä aika ajoin. 

Kaikesta huolimatta pidän arjesta, jota voi juhlistaa eri tavoin. Mikä on sinun tapasi?

Antoisaa uutta vuotta sekä juhlapyhinä että arkena! 


(Kynttilälyhty jäisen ikkunan takana)









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeile Lapin puikulaa!

Nomen est omen

Tornionlaaksonruusu