Kun lomat loppuivat...

Täytyy tunnustaa, että edelleenkin vuodenkiertoni seuraa kouluvuotta. Näin tiukkaan kouluvuoden kierto on iskostunut alitajuntaani, vaikka lomat loppuivat jo muutama vuosi sitten. Ei silti, että asia vaikuttaisi arkeeni suurestikaan, mutta pientä kaipuuta koen syys-, talvi- ja kesälomaa kohtaan. Ehkä tunnen hiukan haikeuttakin. 

Moni jättää työelämän ja sen kuviot huoletta taakseen, kun eläkepäivät koittavat. Minä sen sijaan vierailen entisessä koulussani, joka oli työpaikkani vuosikymmeniä, ainakin pari kertaa vuodessa. Koulullani on lisäksi mukava tapa kutsua siellä työskennelleet melkeinpä kaikkiin koulun juhliin. Olen ollut vieraana vanhojentanssiesityksissä, syksyn itsenäisyys- ja lakkiaisjuhlassa ja kevään lakkiaisjuhlassa. Juhlatunnelmasta nauttii ehkä jopa enemmän kuin työaikana. Kiitos kutsuista, jotka ilahduttavat, vaikka ei aina pääsisikään osallistumaan tilaisuuksiin. 

Minusta on myös kiinnostavaa seurata koulutuspolitiikkaa ja sen kehitystä. Otan kantaa, jos näen aihetta. Moni ajattelee tästäkin toisin: kun työura on takana, se on lopullisesti takana. Myös tässä asiassa ajattelemme yksilöllisesti. 

Lomia oli aina mukava odottaa. Lomien suunnittelu auttoi arjessa. Ei lomilla välttämättä tullut tehtyä mitään erityistä. Parasta lomaa oli kiireetön arki. Kiireetön arki ja aikatauluttomuus on parasta myös tässä elämänvaiheessa.

Ensimmäinen lomanjälkeinen päivä, jolloin ei enää ollut työelämässä, oli mieleenpainuvin. Mikä tunne, kun tajusi, että ei enää pakollisia varhaisia herätyksiä! Muut ahkeroivat, mutta minä vaan käännän kylkeä aamutuimaan.

No, kaikkeen tottuu. Enää tässä vapaudessa ei ole ihan samanlaista hohtoa, mutta lomien loppuminen sai aikaan jatkuvan loman!

Toivotan antoisia lomia ja lomien suunnittelua teille, joilla vielä on lomia edessä!