Suvaitsevaisuudesta

Koulussa olemme osallistuneet suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatukseen opiskelemalla sekä Ihmisoikeuksien julistuksen että Jeesuksen Vuorisaarnan periaatteita. Meidät on kasvatettu kunnioittamaan toisiamme, ainakin sietämään toisen uskonnollisia ja poliittisia mielipiteitä, välttämään toisen ulkonäköön kohdistuvia kommentteja ja elämään sovussa muiden ihmisten kanssa.

Oletamme, että muillakin maailman ihmisillä on samanlainen ajatusmaailma. Entä jos ei olekaan? Entä jos suomalaisetkaan eivät enää kunnioita ihmisarvoa? Onko suvaitsevaisuudella jokin raja, minkä jälkeen sitä ei enää noudateta tai tarvitse noudattaa? Lukemattomia kysymyksiä ja vähän vastauksia.

Maailma ei ole enää pitkään aikaan ollut musta-valkoinen, vaikka yksinkertaiset ja selkeät vastaukset vaikeisiin kysymyksiin maahanmuutosta, työttömyyden hoidosta tai vaikkapa terveydenhoidosta miellyttäisivät meitä parhaiten. Osa poliitikoistakin tarjoaa meille monimuotoisiin kysymyksiin yksinkertaisia vastauksia, jotka eivät kuitenkaan käytännössä tuota toivottua tulosta.

Minua arveluttaa myös isänmaallisuuden uudenlainen nousu ja tulkinta, joka tukahduttaa suvaitsevaisuuden tuulet ja maltillisen ajattelun. Täytyy toivoa, että muistamme Euroopan historiasta kansallisuusaatteen aiheuttamat tapahtumat. Kaikenlainen mihin tahansa uskontoon, politiikkaan tai ihonväriin liittyvä ääriajattelu tuo mukanaan ongelmia ja ristiriitoja. Syyllisten etsintä oman yhteisön ulkopuolelta on helppo mutta ei sittenkään oikea ratkaisu kuten historiasta olemme oppineet.

Korkea koulutus ja lisääntynyt tieto veivät aiemmin yhteiskuntia ja yksilöitä valistuneempaan suuntaan. Entä tänään?

Minusta vanha suomalainen sananlasku "Arvoa oma tilasi, anna arvo toisellekin" on hyvä ohje meille jokaiselle!