Viitauksia

Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa vieraan kielen väärinymmärrys tai vieraan kulttuurin sinulle tuntemattomat tavat ovat saattaneet sinut joko hämmennyksiin tai ahdinkoon? Minä olen! Nykyään näihin  tilanteisiin joutuu onneksi ani harvoin, kun kaikki tieto on käden ulottuvilla netin välityksellä. Omasta nuoruudestani on jo aikaa, mutta tukalien tilanteiden ja väärinymmärrysten muistot ovat juurtuneet pysyvästi mieleeni. Ehkä mukana olleet ystäväni muistavat tapahtumat eri tavalla, mutta suurin piirtein lienen oikeilla jäljillä. Ensimmäinen muistoni liittyy liian paljastavaan pukeutumiseen (suomalaisittainkin hyvin säyseä kesävaatetus), jonka seurauksena jouduin ystäväni kanssa kivityksen kohteeksi. Vaikka kivet olivat pieniä, ne sattuivat ikävästi selkään ja jalkoihin, ei sentään päähän. Onneksi suurempaa vahinkoa ei tullut. Pakokeinomme oli kevyt juoksu. Näin pääsimme pälkähästä. Hieman paremmalla kulttuurin tuntemisella olisimme välttäneet tilanteen kokonaan. Kansai...

Opetus-ja kulttuuriministeriön tiedotteesta 12.9.2017 käy ilmi, että Suomi on menettänyt 1990-luvun alussa saavutetun johtoaseman korkeakoulutettujen määrässä OECD-maissa. Korkeakoulutettuja on nyt 41 prosenttia 29-34-vuotiaista, kun vastaava OECD-maiden keskiarvo on 43 prosenttia. Muut maat ovat kirineet Suomen ohi panostamalla koulutukseen meitä enemmän. Olemme vaivoin keskikastissa. Väestömme korkea koulutustaso on tae vauraudesta ja hyvinvoinnista, joten aihetta huoleen on. Yhtenä syynä korkeakoulutettujen määrän laskuun voi olla valtiovallan taannoinen taloudellinen satsaus ammatilliseen koulutukseen, jonka kautta korkeakoulutukseen hakeutuu murto-osa opiskelijoista. Aivan ymmärrettävää, sillä yliopistojen ja korkeakoulujen pääsyvaatimukset lähes poikkeuksetta vaativat lukiokoulutuksen tietoja. Nythän ammatillinen koulutus kamppailee säästöpaineissa, joten tilanne on muuttunut huonommaksi myös siellä. Lukiokoulutus on edelleen varmin reitti saavuttaa yliopistotutkinto. Pelkäst...

Jokaisella on luultavasti oma lempivärinsä. Minun lempivärini ainakin pukeutumisessa on jo pitkään ollut musta, vaikka kaikki eivät sitä väriksi tunnustakaan. Käytän muitakin värejä, mutta lähinnä hillitysti korostamaan mustaa. Ajattelemisen aihetta väreistä sain nyt elokuussa, kun kävin tapaamassa ystäviäni vuosien takaa. Kaksi heistä oli minua vastassa rautatieasemalla. Toinen oli ollut aivan varma, että näkee minun pukeutuneen beigeen kuten joskus aikoinani tein. Yllätys oli jonkinmoinen, kun laskeuduin junasta mustissani. Suhtautumisemme väreihin on mielenkiintoinen asia. Olisi joskus mukava nähdä värit toisen henkilön silmin. Miksi joku ei voi sietää jotakin väriä? Mistä mieltymyksemme lempiväreihin syntyvät? Jos asiaa kaivelisi enemmän, löytyisi varmaan myös tieteellisiä tutkimuksia asiasta. Joka tapauksessa ystäväni herätti minut ajattelemaan, miksi en voisi käyttää vaatteissani muitakin värejä mustan ohella. Olenhan käynyt läpi värianalyysinkin varmuuden vuoksi kahteen ke...

Kuulun niihin ihmisiin, jotka uskovat positiivisen ajattelun ja asenteen voimaan elämässä. Näen puolillaan nestettä olevan juomalasin mieluummin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjänä. Tämä testihän on aukoton, eikö vain?! Tosiasia lienee, että meidän jokaisen elämään mahtuu sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisten hetkellä maailma synkkenee ja onnistumisten hetkellä käy päinvastoin. Suhtautumisessamme näihin tapahtumiin on suuria eroja. Siinä, missä toinen murehtii viikkokausia vastoinkäymisiään, toinen selviää niistä päivässä tai kahdessa. Toinen kääntää vastoinkäymiset onnistumisen aihioksi, mutta toinen jää vastoinkäymisten vangiksi. Meillä kaikilla on arkisia esimerkkejä positiivisen palautteen voimasta. Minun esimerkkini tulee koulumaailmasta. Muistan itse omilta kouluajoiltani vaativan äidinkielenopettajani, joka antoi aina myönteistä palautetta ja valoi meihin oppilaisiin luottamusta omiin kykyihimme. En koskaan unohda aineeni perässä ollutta opettajani palau...