Positiivisuuden voimasta
Kuulun niihin ihmisiin, jotka uskovat positiivisen ajattelun ja asenteen voimaan elämässä. Näen puolillaan nestettä olevan juomalasin mieluummin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjänä. Tämä testihän on aukoton, eikö vain?!
Tosiasia lienee, että meidän jokaisen elämään mahtuu sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisten hetkellä maailma synkkenee ja onnistumisten hetkellä käy päinvastoin. Suhtautumisessamme näihin tapahtumiin on suuria eroja. Siinä, missä toinen murehtii viikkokausia vastoinkäymisiään, toinen selviää niistä päivässä tai kahdessa. Toinen kääntää vastoinkäymiset onnistumisen aihioksi, mutta toinen jää vastoinkäymisten vangiksi.
Meillä kaikilla on arkisia esimerkkejä positiivisen palautteen voimasta. Minun esimerkkini tulee koulumaailmasta. Muistan itse omilta kouluajoiltani vaativan äidinkielenopettajani, joka antoi aina myönteistä palautetta ja valoi meihin oppilaisiin luottamusta omiin kykyihimme. En koskaan unohda aineeni perässä ollutta opettajani palautetta: "Olet oppinut kirjoittamaan." Tällä hän tarkoitti tietysti aineen sisältöä. Olin 15-vuotias. Siitä lähtien olen pitänyt kirjoittamisesta. Muistan myös useita kielteisiä kommentteja taidoistani. Niillä ei ollut innostavaa vaikutusta opiskeluuni. Joillakin kielteinen palaute saattoi toimia.
Nykykoulussakin oppilaat ja opiskelijat kaipaavat henkilökohtaista myönteistä palautetta omilta opettajiltaan. Joskus tuntuu siltä, että positiivisen palautteen vaikutus unohtuu helposti. Sekä koulussa että työelämässä saattaisivat tulokset parantua ja tehokkuus lisääntyä, jos muistaisimme positiivisuuden voiman.
Sama pätee ihmissuhteisiin. Negatiivisuus synnyttää vastustusta, mutta positiivisuus aiheuttaa päinvastaisen ilmiön.
Oltaisiinko positiivisia realisteja? Kokeiltaisiinko?
Tosiasia lienee, että meidän jokaisen elämään mahtuu sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisten hetkellä maailma synkkenee ja onnistumisten hetkellä käy päinvastoin. Suhtautumisessamme näihin tapahtumiin on suuria eroja. Siinä, missä toinen murehtii viikkokausia vastoinkäymisiään, toinen selviää niistä päivässä tai kahdessa. Toinen kääntää vastoinkäymiset onnistumisen aihioksi, mutta toinen jää vastoinkäymisten vangiksi.
Meillä kaikilla on arkisia esimerkkejä positiivisen palautteen voimasta. Minun esimerkkini tulee koulumaailmasta. Muistan itse omilta kouluajoiltani vaativan äidinkielenopettajani, joka antoi aina myönteistä palautetta ja valoi meihin oppilaisiin luottamusta omiin kykyihimme. En koskaan unohda aineeni perässä ollutta opettajani palautetta: "Olet oppinut kirjoittamaan." Tällä hän tarkoitti tietysti aineen sisältöä. Olin 15-vuotias. Siitä lähtien olen pitänyt kirjoittamisesta. Muistan myös useita kielteisiä kommentteja taidoistani. Niillä ei ollut innostavaa vaikutusta opiskeluuni. Joillakin kielteinen palaute saattoi toimia.
Nykykoulussakin oppilaat ja opiskelijat kaipaavat henkilökohtaista myönteistä palautetta omilta opettajiltaan. Joskus tuntuu siltä, että positiivisen palautteen vaikutus unohtuu helposti. Sekä koulussa että työelämässä saattaisivat tulokset parantua ja tehokkuus lisääntyä, jos muistaisimme positiivisuuden voiman.
Sama pätee ihmissuhteisiin. Negatiivisuus synnyttää vastustusta, mutta positiivisuus aiheuttaa päinvastaisen ilmiön.
Oltaisiinko positiivisia realisteja? Kokeiltaisiinko?
Kommentit
Lähetä kommentti