Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sukuni on isänmaallista. Miespuoliset sukulaiset osallistuivat viimeisiin sotiimme, naispuoliset toimivat kotirintamalla lottina tai pikkulottina. Minulle Suomen itsenäisyys on itsestäänselvyys, mutta sen hinnasta olen sukuni ansiosta aina ollut tietoinen. Historioitsijat esittävät aika ajoin uusia tulkintoja Suomen roolista sodissamme. Meidän suvullemme sodat olivat taistelua itsenäisyyden säilymisestä.

Oman sukuni evakkotaival oli kestoltaan lyhyt eikä ulottunut maantieteellisesti kauas. Silti huoli omaisista ja sukutilasta oli suuri. Muistan äitini kertomukset pelloilla asemissaan olleista panssarivaunuista, lähellä sijainneista räjäytetyistä silloista ja siitä, miten kaikesta oli puutetta. Saksalaisten majoittumisesta sukutilamme rakennuksiin on säilynyt ainakin yksi Bücherei-laatikko eli kirjastolaatikko. Saksalaiset sotilaat tulivat ensin, sitten suomalaiset. 

Moni kaipailee nykyistä iloisempia itsenäisyyspäivän juhlia. Juhlalliset tilaisuudet koetaan liian jäykkinä. Täytyy muistaa se tosiasia, että sotien menetykset koskettivat useimpia perheitä. Sankarihaudoissa lepäävien isien, poikien, veljien ja puolisoiden muistot eivät himmene. Tämän vuoksi hillityn vakava juhla puolustaa paikkaansa. 

Muistan senkin ajan, jolloin sotaveteraanit joutuivat jopa pilkan kohteeksi. Menetimme paljon historiallisia tietoja, kun sodan käyneet vaiennettiin mitätöimällä heidän osuutensa Suomen historiassa. Oma isänikään ei juuri sodasta kertonut. Kranaatinsirpaleet eri puolilla kehoa säilyivät pysyvinä muistoina. Onneksi yleinen mielipide on kääntynyt veteraanien puolelle jo vuosia sitten. 

Itsenäinen Suomi merkitsee minulle vapautta, tasa-arvoa, omaa kieltä, omaa kulttuuria ja demokraattista yhteiskuntajärjestystä. Näin vanhemmiten alkaa arvostaa omaa maataan entistä enemmän. Olen mielelläni suomalainen. 

Onnea ja Menestystä, Suomi!