Kevättalvesta mieleen
Yllätyin tänään. Pieni kävelylenkkini toi elävästi mieleen ylioppilaskevääni tunnelman vuosikymmenten takaa. Hetken jo kuvittelin käveleväni koululleni suullisiin tentteihin! Siihen aikaan oli suoritettava hyväksytysti neljä tenttiä ennen ylioppilaskirjoituksia. Muuten ei ollut asiaa ylioppilaskirjoituksiin.
Juuri samanlaisena keväisen aurinkoisena talvipäivänä vuosia, vuosia sitten suuntasin kohti historian tenttiä. Olen jo aiemmissa blogijutuissani viitannut historian opiskeluuni. Historia oli lempiaineitani. Tentissä opettaja antoi meidän nostaa oman kysymyksemme jostain kiposta. Se oli jännittävä hetki tenttijöille. En muista tentistä juuri muuta kuin sen, että minun viimeinen kysymykseni koski vakauttamista. Aihealue kuului yhteiskuntaoppiin. Apua, miten vaikea kysymys, muistan ajatelleeni. Takellellen ja opettajan avustamana sain vastattua kysymykseen. Huh, tentti selvitetty.
Muutkin neljä tenttiä tuli selvitettyä. Suulliset tentit jännittivät meitä kokelaita enemmän kuin varsinaiset ylioppilaskirjoitukset, joissa sai ihan rauhassa keskittyä omaan suoritukseensa. Kielten kokeet suoritettiin vain kirjallisina kokeina. Kokeiden korotusmahdollisuutta ei ollut.
Myöhemmin olen osallistunut jännittämättä lukuisiin tentteihin. Ylioppilaskirjoitukset nousevat ilman muuta mielessäni niihin stressaavimpiin. Moni teistä jakanee mielipiteeni. Aina silloin tällöin olen vieläkin unissani ylioppilaskirjoituksissa. En osaa mitään. Ihmettelen, miksi minun pitää osalllistua. Jostakin mielen sopukoista nousee ajatus siitä, että olen jo suorittanut ylioppilaskirjoitukset. Mitä ihmettä teen ylioppilaskirjoituksissa? Tässä vaiheessa yleensä herään. Onneksi se oli vain unta.
Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset ovat pian edessä. Vaikka ylioppilaskirjoitukset ovat muuttuneet, on helppo ymmärtää nykyisten kokelaiden tilanne. Näin varttuneena voi todeta pienen jännityksen kuuluvan asiaan. Se virittää parhaaseen suoritukseen.
En ihmettele riemuylioppilaiden innostusta luokkakavereiden tapaamiseen. Jos ei muissa tapaamisissa ole ollut, niin 50 vuotta ylioppilaskevään jälkeen on ihan pakko osallistua entisen oman koulun ylioppilasjuhlaan.
Minulla on vielä muutama vuosi riemuylioppilaaksi. Missä kunnossa ylioppilaslakkini mahtaa olla? Tärkein juttu, vai mitä.
Juuri samanlaisena keväisen aurinkoisena talvipäivänä vuosia, vuosia sitten suuntasin kohti historian tenttiä. Olen jo aiemmissa blogijutuissani viitannut historian opiskeluuni. Historia oli lempiaineitani. Tentissä opettaja antoi meidän nostaa oman kysymyksemme jostain kiposta. Se oli jännittävä hetki tenttijöille. En muista tentistä juuri muuta kuin sen, että minun viimeinen kysymykseni koski vakauttamista. Aihealue kuului yhteiskuntaoppiin. Apua, miten vaikea kysymys, muistan ajatelleeni. Takellellen ja opettajan avustamana sain vastattua kysymykseen. Huh, tentti selvitetty.
Muutkin neljä tenttiä tuli selvitettyä. Suulliset tentit jännittivät meitä kokelaita enemmän kuin varsinaiset ylioppilaskirjoitukset, joissa sai ihan rauhassa keskittyä omaan suoritukseensa. Kielten kokeet suoritettiin vain kirjallisina kokeina. Kokeiden korotusmahdollisuutta ei ollut.
Myöhemmin olen osallistunut jännittämättä lukuisiin tentteihin. Ylioppilaskirjoitukset nousevat ilman muuta mielessäni niihin stressaavimpiin. Moni teistä jakanee mielipiteeni. Aina silloin tällöin olen vieläkin unissani ylioppilaskirjoituksissa. En osaa mitään. Ihmettelen, miksi minun pitää osalllistua. Jostakin mielen sopukoista nousee ajatus siitä, että olen jo suorittanut ylioppilaskirjoitukset. Mitä ihmettä teen ylioppilaskirjoituksissa? Tässä vaiheessa yleensä herään. Onneksi se oli vain unta.
Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset ovat pian edessä. Vaikka ylioppilaskirjoitukset ovat muuttuneet, on helppo ymmärtää nykyisten kokelaiden tilanne. Näin varttuneena voi todeta pienen jännityksen kuuluvan asiaan. Se virittää parhaaseen suoritukseen.
En ihmettele riemuylioppilaiden innostusta luokkakavereiden tapaamiseen. Jos ei muissa tapaamisissa ole ollut, niin 50 vuotta ylioppilaskevään jälkeen on ihan pakko osallistua entisen oman koulun ylioppilasjuhlaan.
Minulla on vielä muutama vuosi riemuylioppilaaksi. Missä kunnossa ylioppilaslakkini mahtaa olla? Tärkein juttu, vai mitä.
Kommentit
Lähetä kommentti