Kansallislaulu, kansallispuku, kansalliskukka, kansallislintu...
Muistan, miten ennen Euroopan Unioniin liittymistä yli kaksikymmentä vuotta sitten useat ilmaisivat epäilynsä omien kansallisuustunnusten häviämisestä. Näin ei ole käynyt, joten epäilyt osoittautuivat liian pessimistisiksi. Silti oli ilman muuta tarpeellista käydä kansalaiskeskustelu ja suorittaa neuvoa-antava kansanäänestys. Meistä lähes 57 prosenttia kannatti EU:iin liittymistä.
Kansallisuustunnuksia pidetään esillä avoimemmin kuin aikaisemmin. Minusta tuntuu jopa siltä, että Euroopan Unionin eri valtioissa kansallisuustunne on voimakkaampaa kuin ennen Unionia. Jos arvostaa omaa maataan, arvostaa muitakin. Paluuta yltiönationalismiin ei ole, sillä sen jäljet me jo tunnemme.
Parhaillaan käytävissä jääkiekon MM-kisoissa eri maiden tunnukset ovat näyttävästi esillä. Katsomoissa näkyy maiden pelipaitoihin pukeutuneita kannattajia heiluttamassa oman maansa lippua. Voiton riemussa lauletaan kansallislaulua innokkaammin kuin ikinä ennen. Pieni joukko jääkiekkoilijoita muotoutuukin yhtäkkiä meiksi. Minkä tahansa maan minkä tahansa lajin maajoukkueen menestys on samalla kaikkien kansalaisten menestystä. Hyvä me!
Muita kansallisia tunnuksiamme kansallislaulun ja lipun ohella ovat tietysti kieli ja sen edustajat. Kansalliseepoksemme on Kalevala, kansallisrunoilijamme on J.L. Runeberg ja kansalliskirjailijamme on Aleksis Kivi.
Suomen kansallissoitin on kantele, kansallissäveltäjämme on Jean Sibelius. Kansallistaiteilijamme on Akseli Gallen-Kallela.
Ja lisää. Kansalliskukkamme on kielo, kansalliskalamme on ahven ja kansallislintumme on laulujoutsen.
Viimeisimpänä tulokkaana tällä kansallislistalla on perhonen nimeltään paatsamasinisiipi.
Kansallispuvuilla voimme tuoda esille kotiseutuamme niin halutessamme. Yli neljänsadan kansallispuvun joukosta löytyy varmasti se itselle mieluisin. Suomen eri maakunnilla on myös omat maakuntalaulunsa, maakuntakukkansa ja maakuntakalansa.
Tiedätkös, mikä on kansalliseläimemme? Tai kansallishyönteisemme?
Taidan ehdottaa suomalaisen naisen kansallisetunimeä. Ehkä arvaat, mikä se minun mielestäni on.
(Lähde Wikipedia)
Kansallisuustunnuksia pidetään esillä avoimemmin kuin aikaisemmin. Minusta tuntuu jopa siltä, että Euroopan Unionin eri valtioissa kansallisuustunne on voimakkaampaa kuin ennen Unionia. Jos arvostaa omaa maataan, arvostaa muitakin. Paluuta yltiönationalismiin ei ole, sillä sen jäljet me jo tunnemme.
Parhaillaan käytävissä jääkiekon MM-kisoissa eri maiden tunnukset ovat näyttävästi esillä. Katsomoissa näkyy maiden pelipaitoihin pukeutuneita kannattajia heiluttamassa oman maansa lippua. Voiton riemussa lauletaan kansallislaulua innokkaammin kuin ikinä ennen. Pieni joukko jääkiekkoilijoita muotoutuukin yhtäkkiä meiksi. Minkä tahansa maan minkä tahansa lajin maajoukkueen menestys on samalla kaikkien kansalaisten menestystä. Hyvä me!
Muita kansallisia tunnuksiamme kansallislaulun ja lipun ohella ovat tietysti kieli ja sen edustajat. Kansalliseepoksemme on Kalevala, kansallisrunoilijamme on J.L. Runeberg ja kansalliskirjailijamme on Aleksis Kivi.
Suomen kansallissoitin on kantele, kansallissäveltäjämme on Jean Sibelius. Kansallistaiteilijamme on Akseli Gallen-Kallela.
Ja lisää. Kansalliskukkamme on kielo, kansalliskalamme on ahven ja kansallislintumme on laulujoutsen.
Viimeisimpänä tulokkaana tällä kansallislistalla on perhonen nimeltään paatsamasinisiipi.
Kansallispuvuilla voimme tuoda esille kotiseutuamme niin halutessamme. Yli neljänsadan kansallispuvun joukosta löytyy varmasti se itselle mieluisin. Suomen eri maakunnilla on myös omat maakuntalaulunsa, maakuntakukkansa ja maakuntakalansa.
Tiedätkös, mikä on kansalliseläimemme? Tai kansallishyönteisemme?
Taidan ehdottaa suomalaisen naisen kansallisetunimeä. Ehkä arvaat, mikä se minun mielestäni on.
(Lähde Wikipedia)
Kommentit
Lähetä kommentti