Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Koko Suomi olkoon asuttu!

Viime päivinä olemme saaneet lukea ja kuulla tiedotusvälineistä Yleisradion Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä, jolla kartoitettiin meidän kansalaisten mielipidettä koko Suomen pitämisestä asuttuna. Joidenkin mielestä oli yllätys, että tutkimukseen päässeistä suuri osa kannatti asiaa. Tutkimuksen tultua julki yksi jos toinenkin asiantuntija kiirehti tyrmäämään ajatuksen epärealistisena. Olemme kuulemma vääjäämättömästi kaupungistumiseen johtavalla tiellä. Minulle kuten ehkä muillekin jäi asiantuntijoiden kommenteista mieleen lähinnä se, että pienillä kaupungeillakaan ei ole elinmahdollisuuksia. Ehkä ymmärsin väärin. Suurin osa pienistä kaupungeista on kuitenkin oman lähialueensa keskuksia, jotka säteilevät elinmahdollisuuksia omalle alueelleen. Näin asiaan tarkemmin perehtymättömänä muistuu mieleen perustuslakimme, joka antaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Valtio puolestaan takaa peruspalvelut, joita valitettavasti karsitaan lähes kaikkialla. Kaikki haluavat osal...

Tornionlaaksonruusu

Kuva
Tornionlaaksonruusu ( Rosa majalis Tornedal) on suosittu ruusupensas Pohjois-Suomessa. Ruusun kukat ovat vaalean roosan väriset ja kerrotut. Melkein kaikki ruusut ovat piikikkäitä, mutta tornionlaaksonruusun uloimmat kukkivat oksat ovat piikittömät. Tornionlaaksonruusu on kokemusten mukaan helppohoitoinen ja kestävä lajike. Tämän ruusun vaatimaton kauneus ja tuoksu lumoavat. Tornionlaaksonruusu kasvaa noin 1,5 metrin korkuiseksi. Ruususeura valitsi tornionlaaksonruusun vuoden ruusuksi vuonna 1999. Ruusu on ollut tunnettu Tornionjokilaaksossa ainakin 300 vuotta. Kirjassaan La Figure de la Terre (Maapallon muoto) ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis kuvaili ruusua jo 1700-luvulla. Tornionlaaksonruusun luetaan kuuluvan luonnonvaraisiin ruusuihin. (www.ruususeura.fi) Tässäpä hieman erilainen, historiaa henkivä vaihtoehto ruusuharrastajan iloksi ja pihan kaunistamiseksi.

Vanhan pihapiirin kukkia

Kuva
 Vanhan pihapiirin monivuotiset kukat, perennat, ihastuttavat vuosikymmenestä toiseen tutuilla kasvupaikoilla. Peräpohjolassa pihaa, siis kartanoa, ovat yleisimmin koristaneet keisarinkruunut, ukonhatut ja vallerit eli valkoiset tai siniset lehtosinilatvat. Yleisiä olivat myös iirikset sekä violetit tai vaaleaan lilaan vivahtavat akileijat. Oikeita kartanon valopilkkuja olivat valmut eli siperianunikot, jotka kukkivat keltaisina, oransseina tai valkoisina. Pensaista tutuin lienee juhannusruusu, jonka valkoiset kukat toivat mukanaan valloittavan tuoksun. Jos pihalla ei muuta kukkivaa ollut, niin ainakin unkarinsyreeni. Sen lilanväriset kukinnot ovat näyttävät.     Kuistin sivustalle oli usein istutettu humalaköynnöksiä, jotka saattoivat kivuta ikkunoiden peitoksi antamaan suojaa liialta auringolta.                                              Enti...

Räsymatoista mieleen

Kuva
Räsymatoista muistuu mieleeni oma kutomiskokemukseni, joka ulottuu useiden kymmenien vuosien päähän. Ajatuksen kirjoittaa räsymatoista sain kotimuseossamme, jossa käyttämäni kangaspuut seisovat odottamassa kutojaa niin kuin aina ennenkin. Loimikin on osittain valmiina. Kauniit kangaspuut ovat kotitekoiset ja lähes satavuotiaat. Museon kangaspuut Matonkuteita ja mattoja (alin minun kutomani) Matonkutomisen taito on kulkenut suvun vanhemmilta nuoremmille. Näin minunkin kohdallani. Maila-tätini oli varsinainen käsityöihminen, jolta sujuivat vaativammatkin käsityöt. Täti opasti minut alkuun eikä aikaakaan, kun mattoa alkoi valmistua. Kudoin yhden kesän aikana mattoja kaikkiaan parikymmentä metriä. Monenlaista juttua oli tehtävä ennen itse kutomista. Matonkuteet leikattiin vanhoista lakanoista ja loppuunpidetyistä vaatteista. Muistan, miten sakset painoivat syvän vaon saksia käyttävän käteni peukaloon ja etusormeen. Tämän vaiheen olisin mielelläni jättänyt väliin. Tosin sen jä...