Koko Suomi olkoon asuttu!

Viime päivinä olemme saaneet lukea ja kuulla tiedotusvälineistä Yleisradion Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä, jolla kartoitettiin meidän kansalaisten mielipidettä koko Suomen pitämisestä asuttuna. Joidenkin mielestä oli yllätys, että tutkimukseen päässeistä suuri osa kannatti asiaa. Tutkimuksen tultua julki yksi jos toinenkin asiantuntija kiirehti tyrmäämään ajatuksen epärealistisena. Olemme kuulemma vääjäämättömästi kaupungistumiseen johtavalla tiellä.

Minulle kuten ehkä muillekin jäi asiantuntijoiden kommenteista mieleen lähinnä se, että pienillä kaupungeillakaan ei ole elinmahdollisuuksia. Ehkä ymmärsin väärin. Suurin osa pienistä kaupungeista on kuitenkin oman lähialueensa keskuksia, jotka säteilevät elinmahdollisuuksia omalle alueelleen. Näin asiaan tarkemmin perehtymättömänä muistuu mieleen perustuslakimme, joka antaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Valtio puolestaan takaa peruspalvelut, joita valitettavasti karsitaan lähes kaikkialla.

Kaikki haluavat osallistua yhteiskunnan kehittämiseen omalla työpanoksellaan, mutta kaikki eivät kaipaa sen lisäksi suurten kaupunkien sykkeeseen. Useimmille riittää se, että tarjolla on koulutusta, terveydenhoitoa ja muita peruspalveluita kohtuullisen välimatkan päässä. Nopea laajakaista lisäisi etätyömahdollisuuksia. Työskentelin aikanaan yhdessä pohjoisen kirkonkylässä. Suurin osa työkavereistani oli kotoisin Etelä-Suomesta. He nimenomaan etsivät rauhaa ja hiljaisuutta. Useimmille pohjoisen luonto sekä kesällä että talvella oli tärkeä.

Minusta meillä on turhaa vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välillä.  Kehitetään molempia  parhaalla mahdollisella tavalla. Kaupungin tai maaseudun pakkoasuttaminen tai kaupungista tai maaseudulta pakkomuutto ei palvele valinnanvapauden periaatteita.