Historian kertomaa

Sain käsiini sukuni arkistoista serkkuni avustuksella vanhoja sota-ajan lehtileikkeitä, joissa kerrottiin vuoden 1944 tapahtumista. Koska pakolais- ja maahanmuuttokysymys on ollut poliittisen keskustelun kestoaiheena jo kauan, näiden sodanaikaisten lehtileikkeiden pakolaisista kertovat jutut tuntuivat kiinnostavilta. En käy tässä laajemmin kertaamaan sodan vaiheita. 

Täällä länsirajalla asuville suomalaisille sodan ulkopuolella ollut Ruotsi tarjosi lehtiartikkeleidenkin mukaan turvapaikan - ehdoitta ja pyyteettömästi. Ei ollut kyse pienestä ihmisjoukosta, joka pyrki sodan jaloista pakoon, kertovat lehtijutut lokakuun Kaleva-sanomalehdessä.  

Entä jos Ruotsi olisi sulkenut itärajansa? Sekin olisi ollut mahdollista. Lehtijutuista käy ilmi, että suomalaispakolaisten siirtyminen Ruotsin puolelle sujui yhtä vaivattomasti kuin nykyinen liikenne Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Ehkä tämän sodanaikaisen avun saamisen mieleenpalauttaminen avaa uuden näkökulman nykyiseen maahanmuuttokeskusteluumme. Arvostukseni naapurimaamme inhimilliseen politiikkaan lisääntyi huomattavasti luettuani nämä ajankuvaukset. Kiitos Ruotsi! Moni ei varmastikaan jaa vertaustani nykyaikaan, mutta totuutta yli 70 vuoden takaa ei voi kiistää. Tuskin yksikään suomalainen olisi ilman uhkaa kotoaan lähtenyt. Ajat muuttuvat, mutta pakolaisten tarinat kertovat inhimillisestä kärsimyksestä. On syytä tuntea oman maan ja paikkakunnan historiaa.