Vanhat postikortit ovat mainioita ajankuvauksia

Mummoni oli säilyttänyt sekä itse saamiaan että omien vanhempiensa saamia postikortteja melkoisen määrän. Korttien joukossa on joulukortteja, jotka 1900-luvun alun tapaan olivat usein tavallisia maisemakortteja. Vasta myöhemmin joulukorteissa alkoi esiintyä jouluisia aiheita kynttilöineen, joulukuusineen ja tonttuineenkin. Näin päättelen tästä mummoni korttikokoelmasta. 

Korteille oli tyypillistä, että ne oli useimmiten kirjoitettu täyteen tekstiä sekä kuva- että  osoitepuolelle. Minun on vaikea saada selvää hyvin pienellä käsialalla kirjoitetuista teksteistä. Tekstit on kirjoitettu musteella. Pienet virheet eivät näytä haitanneen kortin lähettämistä. Jopa omia runoja kirjoitettiin kortteihin. Tästä esimerkkinä ylläoleva runo, joka kertoo elokuusta.  

Kalevalasta tutut aiheet ovat jokseenkin yleisiä. Suomen eri paikkakunnat, lähinnä kaupungit ja matkailukohteet, ovat hyvin edustettuina. Myös uskonnollisaiheisia kortteja on kokoelmassa. 

Sööteimpiä ovat minusta kansallisromanttiset kortit, joissa on kansanlaulujen sanoja nuotteineen. Piirrokset lienevät saman henkilön tekemiä. Ainakin ne muistuttavat tyyliltään toisiaan. Valitan, että allaolevien korttien teksti ei näy kunnolla. 

Minulla ei ole tapana säilyttää joulukortteja eikä muitakaan kortteja, joita nykyään tosin harvoin posti tuokaan. Olen iloinen, että mummoni säilytti korttikokoelmansa. Tuskin mummokaan osasi ajatella, että ne olisivat ilahduttamassa jälkipolvea vielä yli sadan vuoden kuluttua korttien saamisen jälkeen. 

Mitähän digimaailmasta on säilynyt sadan vuoden kuluttua? 

  

Tuulan tei ja Virran rannalla

Honkain keskellä ja Kanteleelle