Mikä meitä vaivaa?
Viime aikoina olen mielessäni esittänyt tuon kysymyksen itselleni monen monta kertaa. Miksi meidän on niin vaikea hyväksyä toisia ihmisiä sellaisina kuin he ovat? Eri medioista saamme lukea tai kuulla fyysisistä tai sanallisista kiusaamistapauksista ja kaltoinkohtelemisista. Minua tällaiset tapaukset sekä satuttavat että suututtavat.
Mikä oikeus jollakulla on pilkata, nimitellä tai jopa pilata toisen koko elämä? Useinhan pahoin ja pitkään kiusatuksi tulleet kantavat kiusaamisen seurauksia loppuelämänsä ajan. Jotkut saattavat jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, koska opinnot ja muu elämä eivät ota sujuakseen.
En pidä myöskään siitä puheensävystä, jolla kiusatusta pyritään löytämään syy kiusaamiselle. Minusta ongelman ydin on apua, neuvoja ja ohjausta tarvitseva kiusaaja, ei kiusattu.
En pidä siitäkään, että enin vastuu kiusaamisen kitkemisestä siirretään kouluille. Vastuu kuuluu mielestäni ennen kaikkea lasten vanhemmille, joiden hoivissa lapsi on ennen esikoulu- ja kouluikää saanut elämänohjeensa. Koulu kyllä tekee vuorollaan oman osuutensa kasvatustyössä.
Hyvät tavat, toisten huomioonottaminen ja kunnioittaminen sekä empatian kyky nimittelyn, vähättelyn, naureskelun ja kiusaamisen sijaan ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut tuntuvat vain lisääntyvän erilaisten tosi-tv-ohjelmien ja sosiaalisen median avustamina.
Kynnys toisen ihmisen julkiseen arvostelemiseen on vuosien mittaan alentunut. Olen vanhan koulukunnan edustaja, joka entistä useammin joutuu hämmästelemään julkisuudessa esiintyvien kommenttien jyrkkyyttä. Minusta sananvapauden nimissä ei voi lausua mitä tahansa. Ihmisarvo on sananvapautta tärkeämpi!
Mikä oikeus jollakulla on pilkata, nimitellä tai jopa pilata toisen koko elämä? Useinhan pahoin ja pitkään kiusatuksi tulleet kantavat kiusaamisen seurauksia loppuelämänsä ajan. Jotkut saattavat jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, koska opinnot ja muu elämä eivät ota sujuakseen.
En pidä myöskään siitä puheensävystä, jolla kiusatusta pyritään löytämään syy kiusaamiselle. Minusta ongelman ydin on apua, neuvoja ja ohjausta tarvitseva kiusaaja, ei kiusattu.
En pidä siitäkään, että enin vastuu kiusaamisen kitkemisestä siirretään kouluille. Vastuu kuuluu mielestäni ennen kaikkea lasten vanhemmille, joiden hoivissa lapsi on ennen esikoulu- ja kouluikää saanut elämänohjeensa. Koulu kyllä tekee vuorollaan oman osuutensa kasvatustyössä.
Hyvät tavat, toisten huomioonottaminen ja kunnioittaminen sekä empatian kyky nimittelyn, vähättelyn, naureskelun ja kiusaamisen sijaan ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut tuntuvat vain lisääntyvän erilaisten tosi-tv-ohjelmien ja sosiaalisen median avustamina.
Kynnys toisen ihmisen julkiseen arvostelemiseen on vuosien mittaan alentunut. Olen vanhan koulukunnan edustaja, joka entistä useammin joutuu hämmästelemään julkisuudessa esiintyvien kommenttien jyrkkyyttä. Minusta sananvapauden nimissä ei voi lausua mitä tahansa. Ihmisarvo on sananvapautta tärkeämpi!
Kommentit
Lähetä kommentti