Kupponen kansainvälisen kahvipäivän kunniaksi!

Kahvintuoksu. Mikä ihana makuhermoja kutkutteleva huoneen täyttävä kutsuva tuoksu!

Olen juonut kahvia pienestä pitäen. Ensin vähän kahvia, paljon maitoa ja sokeria-tyylillä, myöhemmin paljon kahvia, vähän kermaa ja sokeria-tyylillä ja nykyään mustana ilman lisukkeita. Perinteinen suomalainen paahto on minun makuuni. Harvoin tartun eksoottisiin paahtoihin. Minusta on kuitenkin hieno asia, että kahvilaatuja ja eriasteisia paahtoja on tullut meidän kahvinjuojien iloksi.

Matkailu avartaa kahvinjuojienkin makumaailmaa. Ensimmäiset espressoni nautin varmaankin ollessani opiskeluaikoina Saksassa kesätöissä. En pitänyt espresson mausta, joka tuntui liian vahvalta. Opin pitämään mausta myöhemmin niin paljon, että hankin espressokeittimen ja -kupit. Jossain vaiheessa espresso syrjäytti suomalaisen kahvin lähes tyystin kahvihetkinäni. Pian palasin kotimaiseen, tuttuun kahviimme. 

Päiväni ei lähde käyntiin parhaalla tavalla ilman kahvia. Olen siis koukussa kahviin. Ilahdun joka kerta, kun kahvi osoittautuu tutkimuksissa terveyttä edistäväksi ja petyn joka kerta, kun kahvi todetaan huonoksi nautintoaineeksi. Ilman muuta kahvi on nautintoaine, jonka poisjättäminen aiheuttaa ainakin minulle lievää päänsärkyä ja lievää tuskaisuutta. 

Ilman kahvia elämä olisi synkempää. Lapsena oli tähtihetki, kun äitini antoi jauhaa kahvinpavut hienojakoiseksi kahviksi käsikäyttöisessä kahvimyllyssä. Kahvia oli silloin kaupan 250 gramman paketeissa joko papuina tai jauhettuna. Joskus olen ihmetellyt, miten sotien aikana selvittiin ilman kahvia ns. korvikkeella. Mahtoi kahvi maistua, kun kahvin maahantuonti jälleen alkoi. 

Seuraavaksi hankintalistallani on sähkökäyttöinen kahvimylly, jonka näin ystäväni Helenan käytössä. Kahvihetkeni lienevät tulevaisuudessa entistä nautinnollisempia!

Nautithan kahvikupposen kansainvälisen kahvipäivän kunniaksi!