Himmelin tekoa vuosien takaa

Kasa olkia lojuu pirtin sivupöydällä. Perinteitä vaaliva tätini toi oljet ja kertoi, että nyt on aika valmistaa sukumme perinteinen himmeli. Tuttuhan se himmeli oli ulkonäöltään, mutta enpä ollut aiemmin ajatellut sellaisen valmistamista omin käsin. Jonkin verran käsitöitä olin tietysti tehnyt, mutta suurta kiinnostusta en niihin tuntenut. 

No, joululomani käyttäisin näköjään olkitöiden parissa. Omat suunnitelmani kirjojen lukemisesta ja ulkoilusta kokivat pikaisen täyskäännöksen. 

Ensin oljet leikattiin sopivan mittaisiksi. Sitten neljä pientä oljenkortta pujotettiin neulan avulla ohueen ompelulankaan tavoitteena neliö. Näitä pieniä neliöitä sitten liitettiin yhteen siten, että muodostui oktatetri. Oljen piti tietysti säilyä ehyenä läpi valmistusprosessin. Onnekseni olkia oli varattu näin ensikertalaiselle vähintään tuplamäärä. Vähitellen sain juonesta kiinni. Oktatetri toisensa jälkeen valmistui. Päivien ajan istuin urakkani ääressä. 

Himmeli valmistui. Sain liitettyä pienet oktatetrit toisiinsa kerroksittain. Lopputulos oli vähintään tyydyttävä. Kaiken kruunasivat himmeliin liitetyt punaiset pyöreät tupsut. Tätikin antoi hyväksymisensä! Himmeli ripustettiin kunniapaikalle pirtin kattoon, jonne se taisi jäädä pääsiäiseen asti.
  
Se, joka on tehnyt olkitöitä, tietää tämän harrastuksen kehittävän  kärsivällisyyttä. Olki on vaativa materiaali. Vaikka näin on, niin minulle ainoa oikea himmeli on oljesta tehty himmeli. 

Himmeli on kaunis koriste, jonka suosio on kasvussa. Himmeli-sana juontaa     juurensa saksan kielen taivasta tarkoittavasta sanasta (der Himmel). Himmelintekokursseja on tarjolla eri puolilla maata. Ehkä vielä osaisin tehdä himmelin vuosikymmenten takaisen perusteella. Himmeli on yhä olemassa talon vintillä. Taidanpa hakea sen täksi jouluksi tuomaan joulutunnelmaa! 

 

     Suvun perinteinen himmeli, joka on päässyt koristamaan kotimuseotamme.