Lakritsin lumoa

Mielimakeisiani ovat suklaa ja lakritsi. Terveyteni ei sallisi minun nauttia kumpaakaan herkkua, mutta ajoittain on pakko luopua tästä ajattelutavasta. Suomessa karkkihyllyiltä löytyy valinnanvaraa toisin kuin monissa muissa maissa. Edes makeisvero hinnankorotuksineen ei tunnu vähentävän minun eikä muiden makeisten ystävien mielitekoja. 

Parasta olisi minimoida herkkujen tuottamat haitat ostamalla mahdollisimman pieni suklaa- tai lakritsipatukka. Hyvät aikomukset kuitenkin unohtuvat karkkihyllyn äärellä. Miten usein olenkaan tullut kaupasta ison tarjoussuklaalevyn tai maksilakupussin kanssa! Ostoskassin purkuvaiheessa kaikki on vielä hyvin. Herkut sujahtavat kaappiin kuten muutkin ostokset. Ajatuksissani aion nauttia herkuista myöhemmin. Viimeistään samana päivänä huomaan avanneeni suklaalevyn. Vain pari palaa ja sitten taas pari palaa. No nyt on jäljellä enää niin vähän, että ei sitä kannata säästää! 

Aivan samoin käy lakritsin kanssa. Verenpaineeni kohoaa suhteessa lakupalojen määrään, mutta en anna tilanteen häiritä nautintoa. Tuo pehmeä, musta ja ainutlaatuinen herkku, jonka vain suomalaiset osaavat valmistaa oikein, on vertaansa vailla. Minulle käyvät kaikki lakritsilajit, mutta markkinapäivinä käyn ostamassa tutulta myyjältä pari pussia ihania suolattomia lakupaloja. 

Maailman suklaapäivä on heinäkuussa. Perjantaina 12.4. vietetään maailman lakritsipäivää. Oletko jo kokenut lakritsin lumon? 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeile Lapin puikulaa!

Nomen est omen

Tornionlaaksonruusu