Au pairina ennen ja nyt
Olen katsellut muutamia tämän päivän au paireista kertovia televisio-ohjelmia. Ihmetellen. On ihan pakko myöntää, että omasta au pair-ajastani ei hurjimmissa kuvitelmissakaan olisi saanut nykyisiä vauhdikkaita juonenkäänteitä aikaan. Odotukset ja toiveet au pairiksi lähtijöillä ovat ihan erilaiset kuin 1970-luvulla. Silti minusta on hauska tehdä vertailuja.
Au pairin työ on periaatteessa säilynyt samanlaisena. Au pairin päivittäiset tehtävät muovautuvat kulloisenkin perheen mukaan. Minä lähdin monen muun tavoin terästämään englannin kielen taitojani. Lontoo kiehtoi, joten hankin au pair-perheen sieltä. Vastasin pienen toimiston lehti-ilmoitukseen ja jäin jännittyneenä odottamaan vastausta. Siihen aikaan asiat hoituivat kirjeitse tai lankapuhelimella. Kirje saapui, paikka oli odottamassa. Sitten vaan lentoliput matkatoimistosta ja matkaan. Nykyään kaikki hoituu netissä.
Näin jälkikäteen ihmettelen omaa rohkeuttani ja vanhempieni myötämielisyyttä. Minun au pair-aikani sujui hyvin. Au pair-perheessäni oli vanhempien lisäksi 12-vuotiaat kaksostytöt ja teini-ikäinen poika, joka opiskeli sisäoppilaitoksessa. Työni käsitti lähinnä kevyitä taloustöitä. Kerran viikossa oli vapaapäivä. Palkkana oli täysi ylläpito ja pieni taskuraha. Suuria vaatimuksia ei ollut eikä juhlimiseen ollut rahaa, ehkä ei kiinnostustakaan. Toisin on au paireilla nykyään, jos tv-sarja antaa totuudenmukaisen kuvan.
Suurempia erimielisyyksiä ei ollut, jos ei aika sitten kultaa muistojani. Englantilaisen yläluokan elämä tuli tutuksi. Perheeni isoäiti tuli vierailulle RollsRoycella, jota ohjasi oma kuljettaja. Ensimmäisen kerran jälkeen näky vaikutti ihan normaalilta. Perheen äidillä oli puutteita maantieteessä, sillä hän luuli suomalaisten liikkuvan koiravaljakoilla!
En käynyt kielikurssilla enkä juuri tutustunut suomalaisiin au paireihin. Perheeni lähinaapurustossakaan ei muita au paireja ollut. Vapaapäiväni kuluivat Lontooseen tutustumiseen ja kansainvälisestä tunnelmasta nauttimiseen. Lontoon aikani piristyikin huomattavasti, kun ystäväni Raili saapui Irlannista Lontooseen oman au pair-perheensä mukana. Mutta se onkin jo toinen juttu!
Lontoo ja brittienglanti ovat edelleen cool!
Au pairin työ on periaatteessa säilynyt samanlaisena. Au pairin päivittäiset tehtävät muovautuvat kulloisenkin perheen mukaan. Minä lähdin monen muun tavoin terästämään englannin kielen taitojani. Lontoo kiehtoi, joten hankin au pair-perheen sieltä. Vastasin pienen toimiston lehti-ilmoitukseen ja jäin jännittyneenä odottamaan vastausta. Siihen aikaan asiat hoituivat kirjeitse tai lankapuhelimella. Kirje saapui, paikka oli odottamassa. Sitten vaan lentoliput matkatoimistosta ja matkaan. Nykyään kaikki hoituu netissä.
Näin jälkikäteen ihmettelen omaa rohkeuttani ja vanhempieni myötämielisyyttä. Minun au pair-aikani sujui hyvin. Au pair-perheessäni oli vanhempien lisäksi 12-vuotiaat kaksostytöt ja teini-ikäinen poika, joka opiskeli sisäoppilaitoksessa. Työni käsitti lähinnä kevyitä taloustöitä. Kerran viikossa oli vapaapäivä. Palkkana oli täysi ylläpito ja pieni taskuraha. Suuria vaatimuksia ei ollut eikä juhlimiseen ollut rahaa, ehkä ei kiinnostustakaan. Toisin on au paireilla nykyään, jos tv-sarja antaa totuudenmukaisen kuvan.
Suurempia erimielisyyksiä ei ollut, jos ei aika sitten kultaa muistojani. Englantilaisen yläluokan elämä tuli tutuksi. Perheeni isoäiti tuli vierailulle RollsRoycella, jota ohjasi oma kuljettaja. Ensimmäisen kerran jälkeen näky vaikutti ihan normaalilta. Perheen äidillä oli puutteita maantieteessä, sillä hän luuli suomalaisten liikkuvan koiravaljakoilla!
En käynyt kielikurssilla enkä juuri tutustunut suomalaisiin au paireihin. Perheeni lähinaapurustossakaan ei muita au paireja ollut. Vapaapäiväni kuluivat Lontooseen tutustumiseen ja kansainvälisestä tunnelmasta nauttimiseen. Lontoon aikani piristyikin huomattavasti, kun ystäväni Raili saapui Irlannista Lontooseen oman au pair-perheensä mukana. Mutta se onkin jo toinen juttu!
Lontoo ja brittienglanti ovat edelleen cool!
Kommentit
Lähetä kommentti