Markkinamuistoja

Lähes jokaisessa Suomen kunnassa on keskeisellä paikalla tori, jolla voidaan järjestää erilaisia toritapahtumia. Toriksi kutsuttiin jo muinoin aukiota, jota käytettiin kaupankäyntiin. Usein tori sijaitsi raatihuoneen, kaupungintalon tai muun keskeisen rakennuksen laidalla. Monilla paikkakunnilla tori on säilyttänyt asemansa eikä sen määritelmäkään ole juuri muuttunut. 

Kävin asuinpaikkakuntani kevätmarkkinoilla, jotka kestävät kaksi päivää. Kaunis sää lienee houkutellut tavallista enemmän torikansaa kaupantekoon. Markkinat toivat mieleen lapsuusajan markkinat, joille piti aina päästä. Äiti antoi muutaman kolikon, joilla yleensä ostin hattaraa, tuota sokerista valmistettua vaaleanpunaista unelmaa. Ilmapallo ja värikäs litteä jojo olivat toivelistalla myös. Myyjiä oli muistini mukaan kymmeniä ja taas kymmeniä. Tuotevalikoima oli huomattavasti laajempi kuin nykymarkkinoilla, joilla tarjolla on pääasiassa makeisia ja leivonnaisia. Jokunen myy mattoja ja korituotteita. Käsityöläisten myymien tuotteiden määrä on ehkä hienoisessa nousussa. Helppoheikkejä ei enää ole. 

Ihan erityinen muisto liittyy markkinoihin, joilla esiintyi laskutaitoinen norsu.     Yleisö sai esittää yksinkertaisen laskutoimituksen, johon norsu vastasi           nostamalla kärsällään oikean pahvisen numeron vastaukseksi. Se vasta ihmeellistä oli. Muistan pelänneeni isoa eläintä, mutta lähtemätön muisto jäi. Nykyisin ei tällaisia esityksiä enää ole tarjolla markkinoilla. Sirkus on oma lajinsa.

Suomen kielen sana tori juontaa juurensa ruotsinkieliseen torg-sanaan. Se on puolestaan lainattu muinaisvenäjästä. Sana elää Turun kaupungin nimessä.  

Torien historia on mielenkiintoinen. Yhteen aikaan kaikki kaupankäynti keskittyi torille. Tavaraa myytiin suoraan kärryistä tai reestä. Myöhemmin tulivat myyntipöydät ja myyntikojut.   

Monissa kaupungeissa torista pyritään tekemään kaupunkilaisten olohuone, jossa järjestetään musiikkiesityksiä, kirppiksiä, kesän tai kevään aloituksia, vapputapahtumia jne. Torille on siis edelleen käyttöä. 

Ai, ostinko mitään markkinoilta. Ostinhan minä tutulta kauppiaalta niitä suolattomia lakuja, joista taannoin kirjoittelin blogissa. 

Markkinoilla on pitkä historia, jonka toivoisi jatkuvan. Onhan markkinat ikuistettu moneen lauluunkin. 

"Talvella Talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella..." tai "Rovaniemen markkinoille vein mä Lapin kultaa...", joista jälkimmäinen on päässyt jopa elokuvan nimeksi.