Pientä ilonaihetta


Vuosia kestäneen aikomisen jälkeen mummolta (isän äiti) peritty puusohva sai uuden päällisen istuinosaansa. Sohva on jo lähes satavuotias, mutta mitään korjauksia ei ole tarvinnut tehdä. 

 Sohva ei ole oikeastaan sohva. Se on sivustavedettävä nukkumiseen tarkoitettu sänky. Varmaan siinä saisi hyvät unet, jos vain sänky olisi riittävän pitkä. Päiväunien lyhyelle torkahdukselle sohva sopii oikein hyvin. 

 Sohva palvelee television katselupaikkana, istuimena ja löhöilykin onnistuu. Sohva on olennainen osa pirttimme kalustusta, joten se ei saa suurempaa huomiota meiltä asukkailta. Paitsi nyt uuden päällisen myötä. Uusi päällinen vie katseen magneetin tavoin sohvaan. Pian tietysti totumme uuteen päälliseenkin. Edellinen päällinen, joka sekin oli tyylikäs, palveli meitä yli kolmekymmentä vuotta! 

 Näinkin pienessä asiassa voi tuntea iloa ja tyydytystä, kun aikomus muuttuu teoksi. Tuntui ensin siltä, että päällisen vaihto ei riitä. Mielessä risteili erilaisia vaihtoehtoja, miten uudistaa puusohvaamme. Lopulta yksinkertaisin ratkaisu oli toimivin. Ei hikipisaroiltakaan vältytty päällistä vaihdettaessa, mutta lopputuloksen nähtyämme kaikki vaiva vaihtui iloksi. Tästä lähtien aion toteuttaa aikomukseni hieman ripeämmin. 

 Aika tyylikäs lopputulos, vai mitä? 

Kommentit

  1. corress15. lokakuuta 2020 klo 3.01

    Todella kaunis sohva ja päällinen. Vanhat huonekalut ovat kauniita myös siksi että ne kertovat monenlaista tarinaa. Lisäksi vanhan säilyttäminen on ekologinen teko.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeile Lapin puikulaa!

Kuva
Pidän perunasta. Makutottumukseni johtunee lapsuudestani, jolloin peruna oli yksi tärkeimmistä aterioiden ruoka-aineista. Makaronia käytettiin myös jonkin verran. Riisi ja erilaiset pastalajit tulivat tutuiksi vasta paljon myöhemmin.  Vietimme kesät maaseudulla, jossa vanhempani viljelivät perunaa. Lajikkeita oli useita, mutta kaikkein maukkain oli Lapin puikula. Se oli vähäsatoinen ja pienikokoinen, mutta niin herkullinen. Puikulaa käytettiin säästeliäästi, koska vuoden sadosta oli säästettävä myös siemenperunat seuraavaa istutusta varten.  Lapin puikula on saanut Euroopan Unionin myöntämän merkinnän suojatusta alkuperäisnimityksestä (SAN). Se on hieno tunnustus perunalle, jonka aromikkuus johtuu arktisista kasvuolosuhteista. Talven routa ja pitkät valoisat kesäyöt ovat takeina puikulan ainutlaatuisesta mausta.  Kaikkein paras perunasose syntyy nimenomaan puikulaperunasta, jonka maku ja väri hurmaavat ruokailijan. Jos et ole koskaan maistanut puikulaa, suosit...
Lue lisää

Nomen est omen

Kuva
Vanha latinankielinen lentävä lause tuli mieleeni selatessani tämän vuoden nimipäiväkalenteria. Nomen est omen eli nimi on enne. Suomen ja englannin kieliä hyväksi käyttävä humoristisen vapaa käännösversio on "Yksikään mies ei ole omena".  Nomen est omen-sanonnan alkuperän kerrotaan juontuvan eräästä antiikin näytelmästä. Nimi on enne-sanonta lienee mielessä useilla vanhemmilla, jotka valitsevat lapselleen etunimeä. Etunimien joukosta löytyy monia kauneutta, voimaa, rohkeutta. älykkyyttä tai toivottua luonteenpiirrettä kuvaavia nimiä. Myös menestyvät laulajat tai urheilijat saavat paljon etunimikaimoja ihan ympäri maailman. Muistan jostain lukeneeni, että jalkapalloilija Jari Litmasen mukaan nimettiin Hollannissa jopa tuhansia poikia. Toiveena Jari-nimisellä pojalla oli tietysti päästä samalle tasolle huippujalkapalloilijana kuin Ajaxin joukkueessa pelannut kuuluisa Jari. Tai sitten vanhemmat antoivat ihailemansa henkilön nimen lapselleen. Joka tapauksessa tässä muutamia...
Lue lisää

Tornionlaaksonruusu

Kuva
Tornionlaaksonruusu ( Rosa majalis Tornedal) on suosittu ruusupensas Pohjois-Suomessa. Ruusun kukat ovat vaalean roosan väriset ja kerrotut. Melkein kaikki ruusut ovat piikikkäitä, mutta tornionlaaksonruusun uloimmat kukkivat oksat ovat piikittömät. Tornionlaaksonruusu on kokemusten mukaan helppohoitoinen ja kestävä lajike. Tämän ruusun vaatimaton kauneus ja tuoksu lumoavat. Tornionlaaksonruusu kasvaa noin 1,5 metrin korkuiseksi. Ruususeura valitsi tornionlaaksonruusun vuoden ruusuksi vuonna 1999. Ruusu on ollut tunnettu Tornionjokilaaksossa ainakin 300 vuotta. Kirjassaan La Figure de la Terre (Maapallon muoto) ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis kuvaili ruusua jo 1700-luvulla. Tornionlaaksonruusun luetaan kuuluvan luonnonvaraisiin ruusuihin. (www.ruususeura.fi) Tässäpä hieman erilainen, historiaa henkivä vaihtoehto ruusuharrastajan iloksi ja pihan kaunistamiseksi.
Lue lisää