Reviiritaistelua fasaanin kanssa

Luonto jaksaa yllättää. Muutaman talon muodostamalle tontille ilmestyi äkäinen ja peloton urosfasaani. Aluksi yhteiselo tuntui sujuvan, mutta kesän edetessä alkoi varsinainen painajainen. Fasaani piinasi meitä asukkaita vuorotellen päivittäin.

Piti alkaa perehtyä fasaaniin tarkemmin. Fasaani ei kuulu Suomen luontoon. Ensimmäiset fasaanit toi Suomeen 1900-luvun alussa suklaatehtailija Fazer, joka sijoitti riistalinnut oman kartanonsa maille. Vähitellen fasaaninmetsästys muodostui yläluokan metsästysharrastukseksi, joka yleistyi vähitellen kaikkiin kansanosiin. Nykyään fasaani selviää luonnossa melko hyvin, mutta kylmistä talvista sen on vaikea selvitä ilman ihmisen ruokkimisapua.

Tämä meidän pihoillemme pesiytynyt urosfasaani oli selvästi häirikkö. Vai mitä ajattelette seuraavista jutuista? Joka kerta, kun astui pihalle, oli varustauduttava kumisaappailla ja jollain kättä pidemmällä. Fasaani iskeytyi heti ihmisen vanaveteen ja pyrki näykkimään jalkoja. Jos lähti polkupyörällä tai autolla liikkeelle, niin fasaani kipitti rinnalla kuin paraskin huippu-urheilija. Tai asettui poikkiteloin estämään liikkeellelähtöä. Erityisesti fasaanin mieleen oli ruohonleikkuri, jonka perässä ja rinnalla se jaksoi juoksennella tuntikausia. Väliin mahtuivat hyökkäykset ruohonleikkuria kuljettaneen jalkoihin.

Fasaani ei tehnyt eroa vieraan ja tutun välillä. Kaikki saivat samanlaisen kohtelun. Viimeiset kolme viikkoa olivat yhtä painajaista. Lainkuuliaisena yritin ratkaista ongelmaa viranomaisten avustuksella. Ei ollut apua ympäristötarkastajasta eikä poliisista, joka lupasi palata "kinkkiseen juttuun". Viikkoja on kulunut, mutta yhteydenottoa ei ole kuulunut. Fasaanin käyttäytymiseen lopen kyllästyneenä otin yhteyttä paikalliseen metsästysseuraan, jossa vasta tunnuttiin ymmärtävän se, että ongelma oli todellinen. Saimme apua ja neuvoja, joilla saimme fasaanin hieman etäämmälle.

Fasaanin metsästys alkaa koko maassa 1. syyskuuta. Silloin olisimme hoidelleet fasaanin pois päiviltä. Ilmeisesti yltiöpäinen rohkeus koitui fasaanin kohtaloksi ajotiellä. Näin oletamme.

Rauha on palannut tähän osaan kyläyhteisöämme. Eipä olisi uskonut, että yksi lintu pystyy terrorisoimaan kohtuullisen laajaa aluetta. Lisäksi meitä hämmästytti fasaanin tarkka kuulo. Näköaistikin oli meistä tosi tarkka. Emme ruokkineet lintua missään vaiheessa, mutta takuuvarmasti fasaani ilmestyi ei-toivotuksi seuraksemme.

Harmittaa, etten videoinut fasaanin käyttäytymistä. Ehkä videot olisivat saaneet viranomaisetkin vakuuttuneeksi ongelman todellisesta luonteesta!