Mediasta poimittuja ihmettelyn aiheita

Vuodenvaihteen jälkeen uutisia ovat koronan lisäksi hallinneet muutamat mielenkiintoani herättäneet teemat. Koronauutisointi on mielestäni kohtuullisen asiallista ja puolueetonta. Malttamattomana minäkin monen muun tavoin odottelen kutsua tai varausmahdollisuutta rokotteen saamiseen. Kärsivällisyyteni on saanut kunnon buustin, jota voi hyödyntää arjessa. Jaksan odottaa entistä paremmin aamupuuron valmistumista, päiväpostia, ystävän yhteydenottoa, ulkomaille matkustamista ja niin edelleen. 

Näkökulman vaihto on avain monen asian ymmärtämiseen. Yritin tätä keinoa viimeksi, kun luin opettajiin kohdistuvasta ilmiantokampanjasta. Ei auttanut näkökulman vaihto, vaikka kuinka pohdin asiaa. Ainakin oma kokemukseni koulumaailmasta mitätöi kyseisen kampanjan. Koulussa on mahdollista valittaa opettajan opetuksesta, käytöksestä ja arvosanoista riittävän monella tavalla jo nyt. Ei tarvita erillisiä kampanjoita. Luotan opettajien ammattitaitoon ja opetussuunnitelmamme toimivuuteen jokaisella kouluasteella.

Näkökulman vaihtoa kokeilin toiseenkin uutiseen. Maaseutu ja sen toinen pääelinkeino saivat tylyn tuomion Kirkko ja kaupunki-lehden kolumnissa. Olkoonkin, että kyse on kolumnin kirjoittajan henkilökohtaisesta mielipiteestä. Onko silti tarpeen entisestään laajentaa juopaa maaseudun asukkaiden ja kaupunkilaisten välillä? Ei siis auttanut näkökulman vaihto tässäkään. En millään pysty arvottamaan navettaa ja keskitysleiriä samalla tavalla. Keskitysleiri-sanalla on vahva historiallinen tausta. Jos kolumnistin tarkoitus oli hätkähdyttää lukija, siinä hän onnistui. Samalla hän heitti epäilyksen varjon karjantuottajien ammattitaidolle. 

Tällä viikolla vietettiin Vainojen uhrien muistopäivää, joka muistuttaa ennen kaikkea suurimmasta vainon kohteeksi joutuneesta ryhmästä eli juutalaisista. Muistopäivän viesti on joka vuosi ja joka päivä sama: "Ei koskaan enää". Natsien keskitysleirit, joilla murhattiin kuusi miljoonaa ihmistä, ovat julmuudessaan vertaansa vailla. Ihmisoikeuksista ei puhuta liikaa. Aina silloin tällöin tulee luettua Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ihan muistutuksena siitä, mistä allekirjoittajamaat ovat sopineet. Emmekö opi mitään historiasta, mietin itsekseni. Liian paljon ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu eri puolilla maailmaa. 

Toivottavasti joukostamme nousee rohkeita yksilöitä, jotka riittävän painokkaasti ovat suvaitsevuuden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kannalla. Ihmisarvo kuuluu kaikille meillä ja muualla. Joskus toisen asemaan asettuminen selventää ja ohjaa omaa näkökulmaa inhimillisempään suuntaan. Kultainen sääntö tunnetaan eri uskonnoissa. "Tee muille se, mitä tahtoisit itsellesi tehtävän" tai  "Älä tee muille sitä, mitä et tahtoisi itsellesi tehtävän". 

Tämän postaukseni aiheet käsittelevät samankaltaisia asioita, mutta ei niitä pidä rinnastaa toisiinsa. Ovatpahan ihmettelyjäni siitä, mitä viime aikoina olen uutisista lueskellut.