Kesällä luettua

Kesäasukkaana tulee luettua kesäpaikkakunnan paikallislehteä uusin silmin. Eri puolilla Suomea kiinnostavat eri asiat. Lehden lukijat ottavat eniten kantaa paikallisiin asioihin, yleensä havaitsemiinsa epäkohtiin. Tietysti myös valtakunnan asiat ovat esillä lehdessä. 

Havahduin siihen, miten viikon aikana lehden eri kolumnistit käsittelivät jutuissaan häpeän tunnetta. Oli ihan pakko muistella omia häpeäkokemuksia, joita vuosien varrella on kertynyt. Jokainen muistanee kouluaikojen häpeäntunteensa, kun vastasi väärin opettajan kysymykseen. Olisi halunnut vaipua johonkin tuntemattomuuteen. Oletan, että nykyiset koululaiset tai opiskelijat eivät vastaavaa koe kouluaikanaan. 

Kolumnistit muistelivat omia häpeäntunteitaan, joita aiheuttivat väärin esitellyt ihmiset ja eri tilanteisiin liittyvät kommellukset, jotka saavat aikaan häpeän tunteen vielä vuosien kuluttua. Miksi ihmisen pitää muistaa tällaiset asiat niin tarkkaan, kun mukavammat jutut unohtuvat? 

Oma lajinsa on myötähäpeä, jota voi tuntea jonkun toisen henkilön käyttäytymisen takia. Miksi? Jokainenhan on vastuussa omista tekemisistään ja sanomisistaan. Voimme kokea myötähäpeää jopa kansakuntana. Häpeä on inhimillinen tunne. Jokainen kieli tuntee sanan häpeä.

Häpeä liittyy epäonnistumisiin, joita me kaikki koemme jossain elämämme vaiheessa. Ikääntyminen jollain tavoin tasoittaa häpeän tuntemista. Voi ohittaa häpeän tunteen olankohautuksella. Silti lapsuuden ja nuoruuden häpeään liittyvät kokemukset seuraavat mukana. 

Häpeässä on kyse sen verran kiinnostavasta aiheesta, että sitä tutkitaan jo yliopistossa. Tuloksiakin on jo saatu. Ehkä tulokset hälventävät osaltaan häpeän tunnetta?