Oma kasvikansio

Yksi mieleenpainuvimmista koulutehtävistä oli aikanaan kasvien kerääminen. Oppikoulun alaluokilla annettiin jokaiselle tehtäväksi kerätä kahden kesän aikana 80 kasvia. Tarkoitus oli oppia tuntemaan kasveja eli oli kyse tekemällä oppii-menetelmästä. Kasvien kerääminen innosti koko sukuani. Vietimme monta mukavaa löytöretkeä uusia kasveja etsiessämme. 

Tehtävää varten oli hankittava kansio. Kansioita myytiin juuri tähän tarkoitukseen. Minun kansioni oli punainen. Löydettyjä kasveja kuivattiin ja painettiin imupaperin tai sanomalehden välissä joko aivan omassa kasviprässissä tai sitten käytettiin jotain raskasta, esimerkiksi kiviä, painona. Tämän jälkeen jokainen kasvi kiinnitettiin ohuilla liimapaperisuikaleilla paksuhkolle paperille. Paperin oikeaan alareunaan kiinnitettiin lappu, jossa oli kasvin suomalainen nimi, latinankielinen nimi, kasvupaikka, päivämäärä, löytöpaikkakunta sekä kerääjän nimi. Aika vaativa tehtävä siis. 

Olin niin innostunut, että keräsin yhtenä kesänä kaikki vaaditut kasvit. Sitä en ollut ajatellut, että ne kaikki oli opeteltava ja osattava ulkoa syksyn tullen. Opettaja tarkasti opettajanpöydän luona jokaisen kansion ja kuulusteli osan kasveista koko luokan kuullen. Pikkuisen harmitti, jos ei muistanutkaan keräämänsä kasvin nimeä tai kasvupaikkaa. 

Kansioni helmet olivat tikankontti ja neidonkenkä, joita silloin sai vapaasti poimia. Nyt ne ovat tietääkseni rauhoitettuja. Tunnetko nämä orkidea-heimon kasvit, hyvä blogini lukija?

On pakko todeta, että kasvituntemukseni oli silloin huomattavasti laajempi kuin nykyisillä saman ikäisillä. Ja edelleen Suomen luonnonvaraiset kasvit, jotka kasvavat kotiseudullani, tunnistan helposti - kiitos koulun kasvikansion!

Nykyään kasvikansio on kokenut osin uuden tulemisen, mutta tällä kertaa digitaalisena. Oletan, että digitaalisen kansion tekijäkin näkee kasvin luonnossa ja ottaa kännykällään kuvan näkemästään kasvista. Ehkä tästä keruutavasta saa saman löytämisen ilon ja opin kuin minä aikanaan omastani. 

Punainen kasvikansioni on edelleen tallella. Kai se on ikuinen. Kasvit ovat menettäneet osan lehdistään, varrestaan tai väreistään. Näin lienee käynyt useimpien kansioiden kasveille. Silti mukava ja opettavainen muisto kaiken kaikkiaan!