Puuvillaa ja pellavaa

Puuvillasta ja pellavasta valmistetut vaatteet ja tekstiilit ovat mieleeni. Ostan yleensä kokonaan puuvillasta valmistettuja vaatteita. Useimmiten puuvillaa valitettavasti säestää elastaani, joka antaa vaatteelle joustoa. En silti pidä elastaanista enkä muistakaan tekokuiduista. Tekokuidut lienevät ympäristöystävällisempiä kuin puuvilla, myönnettäköön.  

Puuvilla on maailman viljellyimpiä kasveja, mutta sen tuottaminen vaatii paljon vettä ja kemiallisia torjunta-aineita. Puuvillaa tuotetaan eniten Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Suurin osa puuvillatuotteista valmistetaan Aasian halpatuotannon maissa. Tätä puolta ei kuluttajana tule useinkaan ajatelleeksi, vaikka tuotteen alkuperästä on entistä enemmän tietoa ja ns. reilun kaupan tuotteita saatavilla.

Itselläni on kokemusta puuvillapellolla (kuva yllä) työskentelystä. Vuosikymmeniä sitten Israelin polttavan auringon alla vietin viikkoja traktorin lavalla polkemassa tiiviiksi koneellisesti korjattua puuvillasatoa. Puuvilla ei ole tuossa vaiheessa sitä iholla miellyttävänä tuntuvaa kangasta. Puuvillasta tarttui pieniä oksia ja tikkuja sekä kuivuneita lehtiä hikiselle iholle. Lisäksi puuvilla pölisi ja pöly yskitti. Ties mitä kemiallisia höyryjä tuli hengitettyä. Kun lava oli täynnä, siirryttiin seuraavaan. Työ oli raskasta. Joskus lavalle sai kaverin, jonka kanssa työ sujui rattoisasti. Oli ihana päivän päätteeksi päästä suihkuun! 

Tuossa työssä ei puuvillaa nähnyt valmiina tuotteena. Arvostus puuvillan tuottajia kohtaan on tuon kokemuksen myötä noussut huimasti. Alkutuotannon parissa työskentelevät saavat aivan liian pienen osan tuotoista. Näin on monessa muussakin tuotannossa, meilläkin. 

Oman kokemukseni pohjalta katselen sinistä t-paitaani, mustaa puuvillaneulettani ja erivärisiä lakanoitani ja pyyhkeitäni arvostavasti. Joku on nähnyt valtavasti vaivaa alkutuotannossa, jotta voin nauttia näistä valmiista tuotteista. Ehkä minulla on epärealistinen kuva puuvillan nykytuotannosta, mutta jossain puuvillaa poimitaan vielä käsin. 

Toinen vanha tuotantokasvi on pellava, jota Suomessa viljeltiin aiemmin laajalti. Äitini viljeli aikanaan pellavaa sisarensa kanssa ihan sen takia, että saisi kudottua liinoja ja pyyhkeitä. Pellavalangat olivat kalliita, joten oma tuotanto tuli halvemmaksi, kun työlle ei laskettu hintaa. Äidin mukaan pellavan saaminen langaksi asti oli rankkaa ja monivaiheista. Tästä projektista on säilynyt sekä pellavalankaa että pellavaliinoja, joita katsellessa muistuu mieleen sukuni kosketus pellavaan. Pellavavaatteita ei noista langoista tehty. 

Puuvilla ja pellava ovat ihania materiaaleja, jotka taipuvat moneksi. Toivottavasti varsinkin puuvillan tuotannossa keksitään uusia luonnonmukaisia tuholaisten torjuntamenetelmiä. Ja pellava palatkoon entisaikojen kukoistukseen.

                 Pellavan eri vaiheita