Hyvää kansallista veteraanipäivää!
On jälleen aika juhlistaa sotiemme veteraaneja. Kiitos maamme itsenäisyydestä, jota meillä tuskin olisi ilman Teitä! On hienoa katsella siniristilipun hulmuamista veteraanipäivän kunniaksi kevättalven tuulessa kaikkialla Suomessa.
Kansallista veteraanipäivää vietetään Lapin sodan päättymispäivänä. Takana olivat talvisota ja jatkosota. Sotien välissä oli lyhyt rauhan jakso. Itsenäisyytemme hinta oli raskas. Menetimme koko joukon nuoria miehiä, joiden elämän sota riisti. Moni lapsi jäi orvoksi, moni nainen leskeksi. Myös siviilejä kuoli pommituksissa. Kotirintamalla naiset pitivät yhteiskuntaa toiminnassa. Elämä oli jokapäiväistä selviytymistä. Osa joutui evakkomatkalle pysyvästi. Ikävä painoi mieltä, mutta oli sopeuduttava uusiin oloihin.
Tätä taustaamme vasten on meidän on helppo samaistua ukrainalaisten tilanteeseen. Sodassa on aina hyökkäävä ja puolustava osapuoli. Hyökkääjälle ei myötätuntoa osoiteta. Koko maailma on yleensä syyttömän puolustavan osapuolen takana. Näin tänäänkin.
Ikävä on muistella niitä vuosikymmeniä, jolloin sotaveteraanejamme ei arvostettu yhteiskunnassamme. Moni veteraani vaikeni sotakokemuksestaan, ettei joutuisi pilkatuksi. Vasta myöhemmät sukupolvet ovat osanneet arvostaa sodassa taistelleita suomalaismiehiä. Maanpuolustustahto onkin nykyään entistä voimakkaampi. Yhä useampi haluaa osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.
Kaikilla hautausmailla on erikseen sankarihautausmaa. Kun tarkastelee muistolaatoista vainajien ikää, tajuaa sen todellisuuden, mikä maatamme kohtasi. Sankarivainajien uhraus maamme itsenäisyyden puolesta ei saa unohtua.
Kerran vuodessa vietettävä kansallinen veteraanipäivä on paikkansa ansainnut. Kiitos ja kunnia niille, jotka toivat meille itsenäisyyden ja demokratian!
Kommentit
Lähetä kommentti