Mitä löytyykään oven takaa?

Istuimme navetan porstuassa ja katselimme ihaillen itse navettaan vievää ovea. Ovi on vanha. Se on käsin tehty. Naulat ja saranat on taottu omassa pajassa. Ovi on todellinen taideteos, jossa näkyy ajan patina. Yhdessä mietimme, kuinka monta kertaa ovi on avattu ja suljettu. Kuinka moni avaajista on yllättynyt oven takaisesta näkymästä? Aamu- ja iltalypsylle menijä on tietysti nähnyt karjan, joka odotti lypsyn lisäksi heinää ja vettä. Lisäksi oli lämmitettävä muuripadassa pesuvettä karjan puhdistamiseen ja navetassa käytettävien astioiden pesuun. Kerrotaan, että aamuisin oli ison padan pitkä tulisija tarkistettava, sillä edellisen lämmityksen jälkeen navettakissalla oli tapana yöpyä jo viilenneessä tulisijassa. Kissa saatiin aina ulos ennen tulentekoa, kuulemma. 

Nykyään navetan oven avaaja näkee samaisen tilan ilman karjaa. Kaikki muu on ennallaan. Karja on vaihtunut tarpeettomaan ja tarpeelliseen tavaraan. Tavarat ovat hiljaa. 

Olen seisonut monenlaisten ovien takana. Joskus jännittyneenä, joskus täynnä odotusta, joskus pelonsekaisen tuntein. Toiset ovet ovat vaikuttaneet kutsuvilta, toiset luotaantyöntäviltä. Toisinaan on pitänyt kerätä rohkeutta oven avaamiseen, joskus intoa on ollut liikaakin. Pahimpia tilanteita ovat olleet koulusta myöhästymiset. Luokan ovi on jo kiinni, mietit, miten selität opettajalle myöhästymisesi syyn. Saat moitteet, mutta selviät tilanteesta. 

Pidän eniten puisista talonpoikaistyylin ovista. Ne ovat tuttuja lapsuudesta lähtien. Niiden ovien takana ei ollut yllätyksiä. 

Oletko miettinyt, kuinka monta ovea olet elämäsi aikana avannut ja sulkenut? Oletko joskus jättänyt oven avaamatta ja harmitellut sitä jälkeen päin? 

Ovi, niin arkipäiväinen ja itsestäänselvä juttu, johon ei juuri kiinnitä huomiota. Jos kiinnittää huomiota, huomaa ovien erilaisuuden ja jopa kauneuden. Ja mitä kaikkea ovien takaa löytyykään?