Villaa, villaa, enemmän villaa!

 

On taas aika etsiä villasukat ja villavaatteet esille. Jokaisella on varmaan ainakin yksi pari villasukkia ja useampia villapaitoja kaapissa. Ilmojen viilenemisen myötä villavaatteille on käyttöä. 

Ihminen on osannut hyödyntää villan ominaisuuksia vaatteiden valmistuksessa kautta aikojen. Villa on hengittävä, lämmittävä, kestävä ja likaa hylkivä materiaali. Siksi se on arvostettu luonnontuote. Suomalaisen lampaan villa on noussut uuteen kukoistukseen osittain koronan mukanaan tuoman kutomisbuumin ansiosta. Villan käsittely lampaan keritsimisestä valmiiseen villalankaan vaatii monia työvaiheita. Aiemmin maalaistaloissa pidettiin lampaita, joiden villasta valmistettiin ns. maavillalankaa kuten äitini tapasi sanoa. 

Ehkä juuri näistä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista johtui, että äitini kutoi lähinnä harmaita villasukkia kuten kuvassa. Sen verran hän antoi periksi, että laittoi sukkiin muutaman erivärisen raidan. Toinen vaihtoehto olivat palmikkosukat. Sukat ovat lämmin ja lämmittävä muisto äidistä. 

Minuun äitini kutomis- tai neulomisinnostus ei tarttunut. Muutama kokeilu tuli aikanaan tehtyä, mutta ei enempää. 

Pidän villavaatteista niiden ominaisuuksien takia. Ihanan lämpöisiä ja aika helppohoitoisia, kun vain muistaa tuulettaa riittävästi. Pakkassää on erinomainen villan ystävä. Lumestakin villa tykkää. 

Toivotaan, että lampaita ja lampureita riittää maassamme ja että me villankäyttäjät suosisimme oman maan tuotantoa. Näin oma villatuotantomme pysyisi voimissaan. Käsittääkseni suomalainen lampaanhoito kestää hyvin kansainvälisen vertailun. 

Mainitsenpa vielä, että viime vuonna ilmestyi Anni Laitisen ja Jenni Vanhasen villasta kertova kirja. Kirjan nimi on Villa - Suomalaisesta lampaasta pehmeiksi neuleiksi. Otava, 2021. Kulttuuriteko, sanoisin. 

Pysytään lämpiminä - käytetään villaa!