Selkävoitto kirjasta

Syksy tuo mukanaan uusia kirjoja ja kirjojen tarjoamia lukuelämyksiä. Nautin kivijalkakirjakaupan tunnelmasta. Lukemattomat lukemattomat kirjat odottavat lukijaansa. Saman tunnelman luomiseen pystyy kirjasto, joka on vielä niitä harvoja maksuttomia yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Uusin kirjastomme Oodi avautui Helsingissä muutama vuosi sitten. Upeaa arkkitehtuuria. 

Olen käynyt kirjastossa lapsesta asti. Koulukirjojen ohella tuli luettua äidinkielen tunneille vaadittuja maailmankirjallisuuden teoksia. En osaa sanoa, mikä alun perin herätti kiinnostukseni kirjoihin. Kumpikaan vanhemmistani ei ollut innokas lukija, joten ilmeisesti saan kiittää koulua lukuharrastuksestani. 

Joskus lukemiseen vaaditaan periksiantamattomuutta. Kesällä päätin vihdoin lukea nuorena keskenjääneen Sinuhe egyptiläisen, tuon Mika Waltarin pääteoksen. Sinuhe käsittää lähes tuhat sivua, melkoinen kirjan järkäle. Sinuhe valittiin Suomen satavuotisjuhlavuonna kymmenen merkittävimmän  suomalaiskirjan ykköseksi. Siinäpä lisämotivaatiota kirjan lukemiseen!

Lähes koko kesä kuluikin Sinuhen parissa. Waltarin pikkutarkat kuvaukset saivat minut välillä turhautuneeksi. Joskus meni viikko tai kaksi, jolloin en koskenutkaan Sinuheen. Välillä teksti pitkästytti, välillä innosti. Siirtyminen parituhatta vuotta taaksepäin Sinuhen elämään ei aina jaksanut kiinnostaa. Sain kuin sainkin kahlattua teoksen läpi kesän aikana. Otin Sinuhesta selkävoiton. Muille kirjoille ei sitten aikaa jäänytkään.

Sinuhe egyptiläinen on kuuluisimpia suomalaisia romaaneja. Suhteeni Sinuheen on kaksijakoinen: pidin ja en pitänyt kirjasta. Waltarin kieli on rikasta ja vivahteikasta. Kielestä nautin. Johtuu varmaan suurpiirteisestä luonteestani, että pikkutarkat kuvaukset eivät minua miellyttäneet. Joka tapauksessa Sinuhe on lukemisen arvoinen. Sinuhen luettuaan pystyy muodostamaan oman mielipiteensä teoksesta. 

Jos Sinuhe on lukematta, suosittelen oman kokemukseni perusteella lukemisen ajankohdaksi talvea, jolloin ei ole niin paljon muita virikkeitä! 

Sinuhen tavoin kirjat vievät meidät mielikuvituksen maailmoihin ja avaavat uusia näkökulmia ajattelumme tueksi. Pari syksyn uutuutta jo odottelee kirjahyllyssä!

Sinuhen kansikuvan suunnitteli B. Landström. Kustantajana toimi WSOY. Sinuhe julkaistiin vuonna 1945.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeile Lapin puikulaa!

Kuva
Pidän perunasta. Makutottumukseni johtunee lapsuudestani, jolloin peruna oli yksi tärkeimmistä aterioiden ruoka-aineista. Makaronia käytettiin myös jonkin verran. Riisi ja erilaiset pastalajit tulivat tutuiksi vasta paljon myöhemmin.  Vietimme kesät maaseudulla, jossa vanhempani viljelivät perunaa. Lajikkeita oli useita, mutta kaikkein maukkain oli Lapin puikula. Se oli vähäsatoinen ja pienikokoinen, mutta niin herkullinen. Puikulaa käytettiin säästeliäästi, koska vuoden sadosta oli säästettävä myös siemenperunat seuraavaa istutusta varten.  Lapin puikula on saanut Euroopan Unionin myöntämän merkinnän suojatusta alkuperäisnimityksestä (SAN). Se on hieno tunnustus perunalle, jonka aromikkuus johtuu arktisista kasvuolosuhteista. Talven routa ja pitkät valoisat kesäyöt ovat takeina puikulan ainutlaatuisesta mausta.  Kaikkein paras perunasose syntyy nimenomaan puikulaperunasta, jonka maku ja väri hurmaavat ruokailijan. Jos et ole koskaan maistanut puikulaa, suosit...
Lue lisää

Nomen est omen

Kuva
Vanha latinankielinen lentävä lause tuli mieleeni selatessani tämän vuoden nimipäiväkalenteria. Nomen est omen eli nimi on enne. Suomen ja englannin kieliä hyväksi käyttävä humoristisen vapaa käännösversio on "Yksikään mies ei ole omena".  Nomen est omen-sanonnan alkuperän kerrotaan juontuvan eräästä antiikin näytelmästä. Nimi on enne-sanonta lienee mielessä useilla vanhemmilla, jotka valitsevat lapselleen etunimeä. Etunimien joukosta löytyy monia kauneutta, voimaa, rohkeutta. älykkyyttä tai toivottua luonteenpiirrettä kuvaavia nimiä. Myös menestyvät laulajat tai urheilijat saavat paljon etunimikaimoja ihan ympäri maailman. Muistan jostain lukeneeni, että jalkapalloilija Jari Litmasen mukaan nimettiin Hollannissa jopa tuhansia poikia. Toiveena Jari-nimisellä pojalla oli tietysti päästä samalle tasolle huippujalkapalloilijana kuin Ajaxin joukkueessa pelannut kuuluisa Jari. Tai sitten vanhemmat antoivat ihailemansa henkilön nimen lapselleen. Joka tapauksessa tässä muutamia...
Lue lisää

Tornionlaaksonruusu

Kuva
Tornionlaaksonruusu ( Rosa majalis Tornedal) on suosittu ruusupensas Pohjois-Suomessa. Ruusun kukat ovat vaalean roosan väriset ja kerrotut. Melkein kaikki ruusut ovat piikikkäitä, mutta tornionlaaksonruusun uloimmat kukkivat oksat ovat piikittömät. Tornionlaaksonruusu on kokemusten mukaan helppohoitoinen ja kestävä lajike. Tämän ruusun vaatimaton kauneus ja tuoksu lumoavat. Tornionlaaksonruusu kasvaa noin 1,5 metrin korkuiseksi. Ruususeura valitsi tornionlaaksonruusun vuoden ruusuksi vuonna 1999. Ruusu on ollut tunnettu Tornionjokilaaksossa ainakin 300 vuotta. Kirjassaan La Figure de la Terre (Maapallon muoto) ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis kuvaili ruusua jo 1700-luvulla. Tornionlaaksonruusun luetaan kuuluvan luonnonvaraisiin ruusuihin. (www.ruususeura.fi) Tässäpä hieman erilainen, historiaa henkivä vaihtoehto ruusuharrastajan iloksi ja pihan kaunistamiseksi.
Lue lisää