Tänään vietetään YK:n päivää

Minua harmittaa. Minua harmittaa se, että Yhdistyneiden kansakuntien rooli maailmanrauhan edistämiseksi ja sotien estämiseksi on osoittautumassa vähäiseksi. Järjestö on toiminut jo lähes kahdeksankymmentä vuotta eikä sen toimintaan ole sinä aikana juuri tehty muutoksia uusia jäsenjärjestöjä lukuun ottamatta.  Ehkä nyt olisi isojen muutosten aika. 

On ihan pakko olla pikkuisen pettynyt YK:n tuloksiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäjänä, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolustajana. Vaikka edistystä näissä  asioissa on tullut, niin paljon on vielä parannettavaa. 

Osa maailman maista ei noudata järjestön sääntöjä, vaikka on ne allekirjoittanut. Suurin ongelma on turvallisuusneuvoston vakinaisten jäsenvaltioiden veto-oikeus, jolla ne saavat nurin näin tavallisen kansalaisen mielestä oikeutetut kansainvälisiä konflikteja koskevat päätökset. Mitkä maat uskaltautuvat ajamaan turvallisuusneuvoston päätöstentekoa enemmistöpäätöksiksi? Saattaisi tietysti olla, ettei edes enemmistöpäätöksillä maailma muuttuisi YK:n tavoitteiden suuntaan. Olisi ainakin yritetty uudistusta. 

Julistukset ja tuomitsevat kannanotot eivät muutosta näytä tuovan eri puolilla riehuviin konflikteihin. Meitä lähinnä on Ukrainan kestämätön tilanne. Toinen YK:n jäsenvaltio hyökkää toisen jäsenvaltion kimppuun esittämällä absurdeja väitteitä itsenäisen valtion sisäisestä tilanteesta ja sen aiheuttamasta kuvitellusta uhasta itseään vastaan. Kovin vähäiset näyttävät olevan YK:n keinot saada sota loppumaan rauhanomaisin keinoin.  

YK on tarpeellinen, en sitä kyseenalaista. Toiminnan toivoisin vain näissä konfliktien ratkaisuissa olevan tehokkaampaa. Monien YK:n jäsenjärjestöjen työ tuo tuloksia, mistä iso kiitos YK:lle. Emme myöskään tiedä, millainen maailmamme olisi ilman YK:n toimintaa. Rauhanturvaajilla on entistä enemmän kysyntää. 

Liehukoon siis lippu salossa YK:n päivän kunniaksi! YK:n periaatteet ovat entistä ajankohtaisempia.