Tapaaminen vuosikymmenten jälkeen

Oletko koskaan ajatellut tapaavasi entisiä opiskelukavereitasi entisessä opiskelukaupungissasi vuosikymmenten kuluttua? En minäkään ollut ajatellut, mutta näin vaan kävi. Yksi opiskelukaveri sai loistoidean, toinen innostui ja alkoi selvitellä yhteystietoja. Innostus levisi, päätös tapaamisesta hahmottui ja oli lopulta valmis. Ajankohtakin saatiin sovittua ja matka entiseen opiskelukaupunkiin Turkuun oli edessä. 

Pieni jännitys väreili ilmassa, kun kokoonnuimme tapaamispäivänä ilmoitettuun kohtaamispaikkaan. Tiesimme etukäteen, keitä oli tulossa. Tuntisimmeko vielä toisemme? Miten elämä oli meitä kohdellut? Oliko persoonamme muuttunut? Monet perin inhimilliset kysymykset täyttivät jokaisen mielen. Ei hätää, juttu luisti kuin ennen. Pienet tai isommat krempat eivät tuona päivänä tahtia juurikaan haitanneet. Muistelimme entisiä opiskelupaikkoja, ensimmäisiä tenttejä, epäonnistumisia ja onnistumisia tenteissä, opettajiamme, persoonallisia luennoitsijoitamme, välillä pitkästyttäviä luentoja, yliopiston kuppiloissa istuskelua eli kaikkea opiskeluelämään kuuluvaa. Olimme kaikki samassa pisteessä yliopisto-opintojen alussa. Tenttien jälkeen käytiin ilmoitustaululta katsomassa, miten itsekukin oli selvinnyt tenteistä. Olihan se välillä lohdutonta, kun oman nimen jäljessä oli tieto hylätystä suorituksesta tai nipin napin selvitetystä tentistä. Nyt tämäkin asia on muuttunut mielessä hauskaksi muistoksi.  

Opiskeluaikojen kotoinen Turku oli ainakin minun silmissäni muuttunut trendikkääksi ja kansainväliseksi "metropoliksi". Onneksi sentään Aurajoki virtasi entisellä paikallaan yhtä sameana kuin ennen. Tuomiokirkkokin seisoi ylväänä entisellä keskeisellä paikallaan. "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle"-tunnus yliopiston päärakennuksen seinässä julisti samaa sanomaa kuin vuosikymmeniä sitten. Osa vanhoista rakennuksista oli saanut väistyä uusien tieltä. Myös meidän entinen laitoksemme oli joutunut muuttamaan uuteen rakennukseen. Uusi teknologia on otettu käyttöön helpottamaan ja laajentamaan opiskelua. Niin muuttuu maailma, totesimme.  

Tapaamisemme oli varsin virkistävä kokemus. Suosittelen muillekin, jos tällainen on vielä järjestämättä. Kiitos idean isälle Raikalle ja primus motorille Raijalle yhteydenotoista! Kiitos entiset opiskelukaverit, joiden kanssa sain aikanaan kulkea yhden elämäni tärkeimmistä ajanjaksoista! Vuodet ovat kohdelleet teitä kaikkia hyvin. Ikimuistoinen tapaaminen. 

Sinua, lukijani, jäi varmaan mietityttämään, mitä aineita me opiskelimme. Pääaineemme oli --r---n---- -i------a. Osaatko ratkaista? Sivuaineet vaihtelivat opiskelijan kiinnostuksen mukaan. Joku keskeytti opinnot, joku vaihtoi alaa, mutta opiskelumuistot yhdistivät porukkamme. Ehkäpä vielä otetaan uusiksi?!

Talvimaisema Turusta