Onko syytä olla huolissaan... näin naistenpäivänä?

Viime aikoina julkiseen keskusteluun on nostettu huoli lukioiden opiskelijoista, joista enemmistö tai reilusti yli puolet on tyttöjä. Täytyy myöntää, että minulle naissukupuolen edustajana huoli ei ole ajankohtainen. Oikeastaan päinvastoin. On hienoa, että suomalaisilla tytöillä on mahdollisuus opiskella ja vieläpä vapaasti valita oma opiskelualansa. Enemmän olisin huolissani, jos suuri osa tytöistä jäisi kotiin pelkän peruskoulutuksen varaan. Jos näin olisi, yhteiskuntamme kehittyminen jäisi vaille naisten työpanosta. 

Viimeisimmät huolestuttavat tiedot naisten asemasta tulevat Afganistanista, jossa koulutukseen osallistuminen on yli kaksitoistavuotiailta tytöiltä kielletty. Muita samanlaisia esimerkkejä maailmalta löytyy. On vaikea ymmärtää pääasiassa miehisiä kulttuureja ja uskontoja, jotka näkevät naisten kouluttautumisessa pelkkiä uhkia. Näin tasa-arvoisen kulttuurin edustajana ajattelen, että naisten kouluttautuminen edistäisi yhteiskunnan kehittymistä ja monipuolistumista. Monella maalla on vielä pitkä tie siihen, että nainen tunnustetaan tasa-arvoiseksi miehen kanssa. Jokainen maa valitsee luonnollisesti oman tiensä tässäkin asiassa. On hienoa elää maassa, jossa naisten asema on maailman parhaimpia.  

Onhan meilläkin vielä tekemistä esimerkiksi työmarkkinoilla muun muassa palkkauksessa. Naisen euro taitaa olla noin kahdeksankymmentä senttiä. Monia lasikattoja suomalainen nainen on jo pystynyt rikkomaan. Meillä on ollut jo (nais)presidentti ja (nais)pääministereitä, (nais)professoreja, (nais)kansanedustajia muutamia mainitakseni. Seuraavaksi odotellaan (nais)kenraalia. 

Asiasta toiseen. Me olemme siinä historian vaiheessa, jossa sukupuolirajat ovat hämärtymässä. Enää ei päiväkodeissa eikä kai kouluissakaan saa jaotella lapsia tai nuoria sukupuolen mukaan. Miksi siis olla huolissaan lukioiden tyttöistymisestäkään, kun perinteistä sukupuolijakoa ollaan romuttamassa? Pääasia on, että jokainen saa elää omannäköistänsä elämää. Olen oppinut, että maailma muuttuu eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Minä kuten me kaikki olemme sidottuja omaan aikakauteemme, mutta suvaitsevaisuudelle on aina tilaa. 

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää Sinulle, lukijani!