Opiskelijaelämästä ennen ja nyt

Olen seurannut hallituksen talousleikkausaikeita ja niiden aiheuttamia työnseisauslakkoja ja opiskelijoiden yliopistovaltauksia. Työntekijöiden lakkoja meillä on ajoittain. Lakkoilu on osoitus demokratian toimivuudesta. Laittomia lakkoja ei tietenkään voi hyväksyä. 

Opiskelijoiden yliopistovaltaukset herättivät minussa jopa innostusta. Minussa on omasta mielestäni aina elänyt pieni kapinallinen. Lisäksi kuulun maailmanparantajien heimoon. En tykkää epäoikeudenmukaisuudesta enkä turhasta valituksesta. 

Minun ikäpolveni yliopisto-opiskelijan elämään kuuluivat niukka talous ja mukavat opiskelukaverit, joiden kanssa parannettiin maailmaa. Olimme kiinnostuneita siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Otimme kantaa, joskus vähäisin faktoin. Maailma oli toisenlainen, mutta akateeminen vapaus vallitsi. Oli opintokirja, johon suoritukset kirjattiin. Oli antennakortti, jolla todistettiin se, että oli opiskelija. Suurin osa otti opintolainaa, jolle sai valtiontakauksen. Sillä tultiin toimeen, mutta mihinkään ylellisyyteen ei ollut varaa. Kotiväki lähetti joskus vähän rahaa. Ruokapaketteja tuli sitäkin useammin. Aineelliseen hyvään ei panostettu eikä siihen ollut mahdollisuuksiakaan. Olimme kiitollisia opiskelupaikasta tiukan karsinnan jälkeen. 

Tätä taustaa vasten nykyopiskelijoilla menee paljon paremmin, kun valtio osallistuu opintojen rahoitukseen. Opintolainaa ei haluta ottaa, koska se on joskus maksettava takaisin. Valmistumisen ja töihin pääsyn jälkeen meidän ikäpolvemme maksoi lainansa nurisematta, koska muuta järjestelmää opintojen rahoittamiseksi ei ollut. Aika harva kävi tuohon aikaan opintojen ohella töissä. Toisin on nykyään. Haluttu elintaso on pidettävä. 

Minun on vaikea ymmärtää opiskelijaköyhyys-termiä. Minusta opiskeluaika on niin lyhyt vaihe elämässä, että sen kestää ilman korkeaa elintasoa. Ruoka ja asunto pitää olla. Täytynee todeta, että jokainen meistä on aikansa lapsi/opiskelija/aikuinen. Joka ajalla on omat vaateensa. Minun ikäpolvellani ne olivat kohtuullisen vaatimattomat. 

Maailmamme kaipaa mielestäni enemmän aineetonta hyvää aineellisen sijaan, tyytyväisyyttä tyytymättömyyden sijaan. Tämä pätee meihin kaikkiin, sanoo maailmanparantajaminäni. Vähemmän itsekkyyttä tietää parempaa maailmaa.

Saattaapa olla, että aika on kullannut opiskeluaikani muistot. Niin tai näin, mielellään niihin palaa. Kuten varmaan nykyiset opiskelijatkin sitten aikanaan.