Minäkö syyllinen?

Sukumme omistuksessa on maatilan yhteydessä aina ollut jonkin verran metsää, josta varsinkin aiemmin on saatu rakennusten ja saunan lämmitykseen käytetty puu. On puusta tehty lautojakin rakentamista varten. Sukupolvien vaihtuessa sain oman osuuteni metsää, jonka omistamme yhdessä veljeni kanssa. Meillä on metsänhoitoyhdistyksen laatima metsänhoidollinen suunnitelma, jota olemme noudattaneet soveltuvin osin vuosien ajan. 

Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta on parhaillaan käynnissä. Syyllisiä jahdataan median palstoilla meillä Suomessakin. Meitä metsänomistajia maanviljelijöiden ohella syyllistetään hiilinielujen tuhoajiksi ja päästöjen tuottajiksi. En suostu syylliseksi, en. Tai suostun, jos meidät kaikki todetaan syyllisiksi. Sehän on tosiasia. Olemme kuluttaneet luonnonvaroja liikaa. 

Meidän omistamiamme metsiä on hakattu varsin maltillisesti tarpeen mukaan. Metsänomistajana haluan itse päättää, mitä metsälläni teen. Metsä on kasvava luonnonvara, jota on hoidettava säännöllisillä harvennuksilla. Liian tiheä metsä peittää alleen kaiken muun kasvuston kuten esimerkiksi metsämarjat, sienet ja sammaleet, ja puiden kasvu kärsii unohtamatta metsän lintujen ja eläinten ruoantarvetta. Harvoin olemme turvautuneet avohakkuuseen. Suurin osa metsänomistajista pitää hyvää huolta metsistään ja siten estää luontokatoa ja hiilinielujen pienenemistä.  

Päästöjen suurimmat tuottajat maailmassa ovat Kiina, Intia ja Yhdysvallat, joiden olisi saatava päästönsä kuriin taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä taistelussa Suomella ja EU:llakin on pieni rooli. 

Euroopan Unionin ennallistamissopimus rasittaa ennen kaikkea Pohjoismaita, jotka ovat säilyttäneet metsänsä ja luontonsa. Minkähän takia ennallistamissopimuksen aloituskohdaksi valittiin juuri 1950-luvun alkupuoli? Siihen mennessä ja jo paljon aiemmin muut Euroopan maat olivat tuhonneet suuren osan metsistään ja luonnostaan kasveja ja eläimiä myöten. 

Nyt kun meitä metsänomistajiakin uhkaillaan metsien ja soiden ennallistamisilla ja muilla oman metsän käyttöä rajoittavilla säädöksillä, en lainkaan ihmettele metsien myynnin kasvulukuja. Pelko omaisuutensa menettämisestä pienillä korvauksilla on olemassa. Tiedän, että tässä vaiheessa direktiivi ei koske yksityisomistusta. Päävastuu ennallistamisdirektiivin toimeenpanosta ja luontokadon pysäyttämisestä on tietysti valtiolla, mutta uskonpa mahdollisten toimien ajan mittaan koskevan myös meitä yksityisiä maan- ja metsänomistajia. Suomen vuosittaiset menot tästä ennallistamisdirektiivistä ja luontokadon pysäyttämisestä kohoavat yli 900 miljoonaan euroon vuodessa. Vesien ennallistamisesta ei tarkkoja tietoja vielä löydy.

Kannatan luonnonsuojelua ja ilmastonmuutoksen vastaista taistelua, mutta toivon järkevää ja oikeudenmukaista toimintaa EU:ssakin. Metsä ja luonto ovat nyt ja aina osa suomalaisten mielenmaisemaa, jonka haluamme säilyttää omilla ehdoillamme! Emmehän halua maamme muuttuvan pelkäksi erämaaksi ilman elinmahdollisuuksia? Sitähän vanhojen metsien täyssuojelu tarkoittaisi. Jos en omistaisi metsää, saattaisin ajatella toisin. Tasapaino metsien suojelun, metsäteollisuuden ja metsänomistajien välillä on löydettävissä, näin uskon.