Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!

Suomen kirjakielen isänä pidetään Mikael Agricolaa, jonka patsas on Turun tuomiokirkon oikealla puolella kirkon pääsisäänkäynnistä katsoen. Agricolahan oli Turun piispa. Turussa opiskelleena olen ohittanut patsaan lukuisia kertoja kiinnittämättä siihen sen suurempaa huomiota. Vähän harmittaa näin jälkeen päin, että tutustuminen patsaaseen jäi pinnalliseksi. 

Agricolan patsaita on useilla paikkakunnilla, joista mainittakoon muun muassa Helsinki, Lahti ja Viipuri. Mielenkiintoista on, että Agricolan äidinkielestä ei olla päästy yksimielisyyteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että Agricolan äidinkieli oli suomi. Osa on sitä mieltä, että äidinkieli oli ruotsi. Oli miten oli, ilman äidinkielen tasoista osaamista kirjakielemme tuskin olisi syntynyt ainakaan tässä meidän osaamassamme muodossa. Jostain luin, että sanastostamme jopa yli puolet on Agricolan peruja. 

Kieli elää ja kehittyy. Tuli vaan mieleen, mahtaisiko Agricola tunnistaa nykyisin käyttämäämme suomea. Itselläni on nimittäin välillä vaikeuksia pysyä mukana uudissanojen ymmärtämisessä. Osa sanoista katoaa sen tarkoittaman esineen mukana. Uusia sanoja ilmestyy uusien keksintöjen ja niiden käyttötarkoituksen myötä. Monelle asialle ei ole suomenkielistä vastinetta. 

Silloin tällöin luen työpaikkailmoituksia ihmetyksen vallassa. Hakuilmoituksessa on vain englanninkielinen nimike työtehtävälle! Myös monen yrityksen työkieli on kuulemma englanti. Huolissaan saa olla siitä, että suuri osa yliopistojen opinnäytetöistä on englanninkielisiä. Suomenkielinen tiedesanasto kapenee tai jopa häviää kokonaan. Voiko kehitystä enää kääntää?

Agricolan luoma kirjasuomi perustuu länsimurteisiin. Agricola oli syntynyt Pernajassa, joten sen alueen murre oli hänen omintaan. Tunnetuimpia teoksia ovat ABCkiria ja Wsi testamentti. Agricola opiskeli jossain vaiheessa Wittembergissä opettajanaan mm. itse Martti Luther. Agricola työskenteli rehtorina ja toimi piispana. Mielenkiintoista on, että Agricolan tarkkaa hautapaikkaa ei tunneta. 

Suomen kieli on rikas monine murteineen. Vähän aikaa sitten Savon murre valittiin Suomen kauneimmaksi murteeksi kaiketi ennen kaikkea siihen liittyvien myönteisten asioiden kuten lupsakkuuden ja hauskuuden vuoksi. Vastuu ymmärtämisestä sälytetään kuulijan harteille. Ainakin yhden asian olen omakohtaisesti kokenut. Jos et ole kasvanut tietyllä murrealueella, sen alueen murretta on mahdoton oppia puhumaan syntyperäisen tavoin. Ja kauneimmasta murteestakin saa olla eri mieltä!

Äidinkieli toimii syvällisen ajattelumme pohjana. Ilmaisemme ajatuksiamme suomen kielellä, luemme kotimaista kirjallisuutta ja suomenkielisiä tekstejä. Olemme ylpeitä ainutlaatuisesta kielestämme. Pidämme huolta, että lapsemme ja nuoremme saavat riittävästi oman kielemme opetusta tässä kansainvälistyvässä maailmassa. Kohottakaamme malja suomen kielelle ja sen kirjakielen luojalle! 

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!