Työttömyydestä

Olen usein miettinyt, miten työelämä toimii. Periaatteessa sen ymmärrän, mutta silti asia pohdituttaa. Miksi meillä on työttömyyttä? Työttömyys on taloustieteen termi, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että osa työvoimasta on ilman palkkatyötä. Taloustieteilijät puhuvat yleensä joko suhdannetyöttömyydestä tai rakenteellisesta työttömyydestä. Meillä lienee tällä hetkellä molempia. Siksi meillä on laskeva tuotanto, vähemmän verotuloja ja kasvavia sosiaaliturvamenoja. Olemme siis taloudellisessa kriisissä yhteiskuntana ja yksilöinä, jos työtä ei ole. 

Olettamus on, että työttömyys jatkaa kasvuaan teknologian, automatiikan ja robotiikan yleistymisen myötä. Ammatteja katoaa eikä uusia välttämättä synny tilalle. Jotenkin tämä kaikki on ristiriidassa YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa, jonka mukaan jokaisella on oikeus työhön ja siitä saatavaan kohtuulliseen palkkaan. Sama toistuu Suomen perustuslaissa. Totuus osoittautuu toisenlaiseksi, jopa mahdottomaksi toteuttaa.  

Juuri äskettäin luin Yleisradion sivuilta ihmisistä, jotka ovat työttöminä. Jokaisen tarina on erilainen. Vastavalmistuneen on vaikea löytää työtä, vajaatyökykyisen on mahdoton löytää työtä, hieman ikääntyneemmän on turha yrittää löytää työtä. Ei edes korkeakoulututkinto takaa työtä. Rankkoja tarinoita. 

Tuli mieleen oma työnhakuni vuosikymmeniä sitten. Ei silloinkaan ollut helppoa löytää työpaikkaa, mutta sitkeästi minä ja kaverini jaksoimme yrittää. Ei tullut mieleenkään syyttää yhteiskuntaa. Jotakuta lykästi aiemmin, jotakuta myöhemmin. Itse vaihdoin alaa, joka ratkaisi työnsaantiongelman kiinnostuksen ohella. 

Minusta ihmistä ei pidä syyllistää työttömyydestä eikä myöskään moittia laiskuudesta. Suurin osa tämän hetken työttömistä haluaisi oman alansa töitä. Voi olla, että joudumme ajattelemaan työtä paljon laajemmin kuin luterilainen käsityksemme työstä. Tai sitten tartumme entisen pääministerimme Sanna Marinin ehdotukseen nelipäiväisestä työviikosta. Toisiko tämä idea työtä entistä useammalle? 

Työtön saattaa kokea häpeää, arvottomuutta ja voimattomuutta tilanteensa vuoksi. Kun tuloja ei ole, toimeentulo on niukkaa. Jokapäiväisen elämän haasteet saattavat käydä ylivoimaiseksi. Harrastuksiin ei ole varaa. Elämme hyvinvointivaltiossa, mutta leipäjonot pitenevät. Kolmannen sektorin hyväntekeväisyysjärjestöt sentään pyrkivät huolehtimaan niistä, joiden toimeentulo ei riitä edes jokapäiväiseen ruokaan. 

JOKAISELLA ON OIKEUS TYÖHÖN, JA VALTION TULEE TURVATA RIITTÄVÄ SOSIAALITURVA JA TOIMEENTULO MYÖS TYÖTTÖMILLE, SAIRAILLE JA VANHUKSILLE. (Suomen perustuslaki, 2. luku, 18§, 19§) 

Tällaisia ajatuksia tänään asiasta, joka koskettaa yhä useampaa suomalaista.