"Niin muuttuu maailma, Eskoseni..."

"Niin muuttuu maailma, Eskoseni..." kirjoittaa Aleksis Kivi teoksessaan Nummisuutarit. Mikä totuus ja viisaus tuohon lausahdukseen sisältyykään! 

Näin oli jälleen kerran todettava hoitaessani muutamaa pankkiasiaa. Paikkakunnallani ei ole enää vuosiin ollut käyttämäni pankin konttoria. Olen opetellut hoitamaan kaikki pankkiasiani sähköisten "vempaimien" avulla. Olen asentanut pankkisovelluksen jokaiseen mahdolliseen omistamaani laitteeseen hien kohotessa otsalle mielessä yksi kysymys: Onnistuukohan tämä? Toistaiseksi on mennyt hyvin. 

Sinulle, hyvä lukijani, joka olet kasvanut tietokoneiden ja digitaalisuuden aikakaudella, tällainen epäily ei tulisi mieleenkään. Ymmärrän. 

Kuinka kaipaankaan pankkikonttoreita, jotka olivat avoinna joka arkipäivä ja joissa palvelivat pankkivirkailijat kasvotusten. Tosin joissakin pankeissa saa vielä henkilökohtaista palvelua muutamana päivänä viikossa. Nyt useat pankkikonttorit ovat joko saaneet uuden toimijan tai ne on purettu. Tämä kehitys ei koske vain pankkeja. Kohta kaikki yhteiskunnassamme toimii digitaalisesti eli tapamme toimia ja kommunikoida muuttuu jatkuvasti. Arkemme täyttyy digitalisaatiolla, digitalisoinnilla ja digitoinnilla tekoälyä unohtamatta. Se ei ole arvovalinta vaan väistämätön kehitys. 

"Niin muuttuu maailma..." Otanpa vielä kantaa kouluvuoden lopun siirtoon kahdella viikolla eteenpäin, ja kouluvuoden alun siirtämiseen syyskuun alkuun. Johonkin huhtikuulle tulisi sitten viikon lisäloma. Tätä kaikkea voi onneksi pohtia ilman digitalisaatiota. Asiassa on monta puolta. Omilta kouluvuosiltani muistan sen, että koulu loppui toukokuun lopussa ja alkoi syyskuun alussa. Ihana kolmen kuukauden kesäloma! Mutta meillä oli koulua myös lauantaisin, ei pidä unohtaa sitä. Tilanne oli siis toinen. Tuo uusi ehdotus tuo mieleen Saksan tai jonkin muun keskieurooppalaisen maan mallin. Argumentteja on ehdotuksen puolesta ja vastaan. Kultainen keskitie olisi löydettävä, mutta en voi ymmärtää, että kouluvuosi määriteltäisiin talouskasvulla. Varsinkaan nyt, kun meillä on ennätysmäärä työttömiä odottamassa työpaikan löytymistä. 

Oppisisältöjä on jokaisen opetussuunnitelmauudistuksen myötä lisätty. Riittäisikö vähempikin? Mainitsenpa noin esimerkkinä, että minulla oli koko lukion eli kolmen vuoden ajan vain yksi kirja lyhyessä englannissa! Sen avulla sain mielestäni riittävän perustan kielitaidon kehittämiseksi. Monesti vähemmän on enemmän! 

"Niin muuttuu maailma, Eskoseni... " Mutta Georg Otsin laulun sanoin "Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan..."