Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Kevättalvesta mieleen

Yllätyin tänään. Pieni kävelylenkkini toi elävästi mieleen ylioppilaskevääni tunnelman vuosikymmenten takaa. Hetken jo kuvittelin käveleväni koululleni suullisiin tentteihin! Siihen aikaan oli suoritettava hyväksytysti neljä tenttiä ennen ylioppilaskirjoituksia. Muuten ei ollut asiaa ylioppilaskirjoituksiin.  Juuri samanlaisena keväisen aurinkoisena talvipäivänä vuosia, vuosia sitten suuntasin kohti historian tenttiä. Olen jo aiemmissa blogijutuissani viitannut historian opiskeluuni. Historia oli lempiaineitani. Tentissä opettaja antoi meidän nostaa oman kysymyksemme jostain kiposta. Se oli jännittävä hetki tenttijöille. En muista tentistä juuri muuta kuin sen, että minun viimeinen kysymykseni koski vakauttamista. Aihealue kuului yhteiskuntaoppiin. Apua, miten vaikea kysymys, muistan ajatelleeni. Takellellen ja opettajan avustamana sain vastattua kysymykseen. Huh, tentti selvitetty.  Muutkin neljä tenttiä tuli selvitettyä. Suulliset tentit jännittivät meitä kokelaita enemm...

Talvisia kuvia maaseudulta

Kuva
Joulun ja vuodenvaihteen aikaan talvi näyttäytyi aika ajoin tosi kauniina. Vuoden lyhimpänä päivänä aurinko nousi taivaanrannalle muistuttamaan kaamoksen päättymisestä. Täysikuu valaisi sekä iltapäivää että iltaa tammikuun alussa.  Talitiaiset, sinitiaiset, punatulkut ja tilhet noutivat päivittäisen siemenannoksensa lintulaudalta. Vieressä oleva syreenipensas toimi ruokailupaikkana.  Talvessa on taikaa.

Jaetaanko tasan?

Muistan, miten lapsena kaikki saamamme herkut jaettiin tasan. Oli sitten kyse suklaalevystä, banaanista tai vaikkapa jäätelöstä. Ihan viivoittimella tai mittanauhalla tarkistettiin, että jokainen sai saman verran. Tasatuloksen selvittyä saattoi tyytyväisenä keskittyä herkkuhetkeen. Ei tullut kysymykseenkään, että joku olisi yrittänyt vilpillisesti anastaa itselleen muita suuremman palan. Tätä samaa tasajakoperiaatetta vanhempamme käyttivät myös muihin hankintoihimme. Jos toinen sai uudet kengät, toinen sai uuden takin. Kaikki hankinnat myös harkittiin tarkoin. En silti muista, että puutetta olisi ollut mistään. - Tasajakomalli toimi myös laajemmin. Jos jollakulla naapurustossa oli puutetta jostain, niin häntä autettiin ainakin pahimman yli.  Jakamisen periaatteen kasvatuksen saaneena on välillä vaikea ymmärtää ihmisen ahneutta ja itsekkyyttä. Olen pohtinut tätä seuratessani keskustelua kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä, piispan rahankäytöstä, johtajien suurista palkois...

Asiaa arjesta

Kuva
Vuosi vaihtui perinteisin menoin kaikkialla maailmassa. Oli toinen toistaan komeampia ilotulituksia, juhlavalaistusta ja konsertteja. Minä vietin juhla-ajan maalla sen suuremmin vuodenvaihdetta juhlimatta. Tosin tuli valvottua tavallista pitempään, sen verran annoin periksi. En ole pyhäpäiväihmisiä. Minua miellyttää tavallinen arki. Arki on minulle sitä aikaa, josta pidän eniten. Onneksi suurin osa vuoden päivistä on arkipäiviä! Arkielämä on aliarvostettua. Arkipäivistä on tullut monelle välttämätön paha. Arkipäivät kestetään siksi, että niiden jälkeen tulee viikonloppu. Mutta viikonloppukin saattaa päättyä stressaavissa tunnelmissa, sillä sunnuntaina on jo suunnattava katseet tuleviin arkipäiviin. Arkipäivissä ei samanlaista stressiä ole, kun tietää, että ne jatkuvat ainakin sen viiden päivän ajan. Saattaa käydä niinkin, että pyhäpäivistä tulee arjenjatkeita. Silloin tehdään rästiin jääneitä töitä tai kotitöitä. Vaikka en pidäkään pyhäpäivistä, olen sitä mieltä, että ne ovat tos...