Viitauksia

Luin et-lehden toukokuun numerosta 11 mielenkiintoisen henkilöhaastattelun psykologian professori emeritus Markku Ojasesta. Ojanen tunnetaan onnellisuusprofessorina, joka kiertää edelleen luennoimassa ympäri maata.  Ojanen kertoo lehtiartikkelissa lapsuudestaan ja koulukiusaamisestaan sekä myöhemmistä elämänvaiheistaan varsin avoimesti. Minut pysäyttivät Ojasen ajatukset kiltteydestä, joka hänen mukaansa esitetään usein kielteisenä ilmiönä. Ojanen nostaa kiltteyden hyveeksi, johon liittyy tuttuja asioita kuten esimerkiksi ystävällisyys, hyväntahtoisuus ja jopa nöyryys. Minusta tuntui todella pysäyttävältä lukea näitä raikkaita ajatuksia! Ajatella, että joku uskaltaa puolustaa näitä arvoja, jotka on kyseenalaistettu tai vaiettu julkisessa keskustelussamme.  Ojanen toteaa, että sanavalinnoillamme ja puheensävyillämme paljastamme joko myötätuntomme tai halveksuntamme. Siinäpä ajattelemisen aihetta jokaiselle! Kilttien ihmisten seurassa voimaannumme. Kilttien ihmisten seuras...

Tiedätkö tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungit? Tiedotusvälineissä ei ole ollut luettavissa juurikaan tietoa asiasta. Internetistä tietoa löytyy, totta kai. Euroopan Unionin Luova Eurooppa-ohjelman alla valitaan hakijoiden joukosta kaksi kaupunkia vuosittain Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi. Kulttuuripääkaupunkien valinnalla korostetaan Euroopan kulttuurien moninaisuutta. Lisäksi tavoitteena on lisätä kulttuurivaihtoa Euroopassa.  Suomesta Euroopan kulttuuripääkaupunkeja ovat olleet Helsinki (2000) ja Turku (2011). Seuraavan kerran suomalainen kaupunki on valintavuorossa vuonna 2026.  Olen parhaillaan Nojatuolimatka Italiaan-kurssilla, jossa tutustuimme Italian eteläiseen maakuntaan Basilicataan. Kurssilla kävi ilmi, että toinen vuoden 2019 Euroopan kulttuuripääkaupungeista on juuri Basilicatassa sijaitseva Matera, joka ihastuttaa sekä sijainnillaan että ainutlaatuisella kauneudellaan.  Matera on noin 60000 asukkaan kaupunki, jonka erikoisuus, vanha...

Muistan, miten ennen Euroopan Unioniin liittymistä yli kaksikymmentä vuotta sitten useat ilmaisivat epäilynsä omien kansallisuustunnusten häviämisestä. Näin ei ole käynyt, joten epäilyt osoittautuivat liian pessimistisiksi. Silti oli ilman muuta tarpeellista käydä kansalaiskeskustelu ja suorittaa neuvoa-antava kansanäänestys. Meistä lähes 57 prosenttia kannatti EU:iin liittymistä.  Kansallisuustunnuksia pidetään esillä avoimemmin kuin aikaisemmin. Minusta tuntuu jopa siltä, että Euroopan Unionin eri valtioissa kansallisuustunne on voimakkaampaa kuin ennen Unionia. Jos arvostaa omaa maataan, arvostaa muitakin. Paluuta yltiönationalismiin ei ole, sillä sen jäljet me jo tunnemme.  Parhaillaan käytävissä jääkiekon MM-kisoissa eri maiden tunnukset ovat näyttävästi esillä. Katsomoissa näkyy maiden pelipaitoihin pukeutuneita kannattajia heiluttamassa oman maansa lippua. Voiton riemussa lauletaan kansallislaulua innokkaammin kuin ikinä ennen. Pieni joukko jääkiekkoilijoita muotout...

Toukokuun 9. päivä on Eurooppa-päivä, joka on myös liputuspäivä. Eurooppa-päivä on Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1950. Toisen maailmansodan päättymisestä oli vain muutamia vuosia. Euroopan jälleenrakennus oli meneillään. Ei siis ihme, että Ranskan silloinen ulkoministeri Schuman ehdotti uudenlaista poliittista yhteistyötä. Tällä yhteistyöllä Euroopan valtioiden väliset sodat kävisivät mahdottomiksi. Schumanin ehdotuksen pohjalta syntyi Euroopan hiili- ja teräsliitto, jota pidetään Euroopan Unionin alkuna. (https://europa.eu//) Tämä vuosi on kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi. Teemaksi on valittu Kulttuuriperintö - kun mennyt kohtaa tulevan. Kulttuuriperintö käsitetään mahdollisimman laajasti. Se voi olla aineellista, aineetonta, luontoon liittyvää ja digitaalista.  Tarkempia tietoja osoitteesta https://europa.eu//.  Meidän kulttuuriperintömme lienee ennen kaikkea aineetonta ja luontoon liittyvää. Aineettoman kulttuuriperin...

Katselin tänään Ammuu-tv:n lähetystä, jossa seurattiin lehmien laskemista kesälaitumille Helsingin Viikissä. Vielä muutama vuosikymmen sitten tällainen tapahtuma tuskin olisi koonnut satoja ihmisiä aidan vierelle ihmettelemään ja ihastelemaan. Ajat ja tavat muuttuvat. Lehmistä tulee mieleeni oma käyttämätön taitoni. Vietimme kesät maalla, jossa äidilläni oli tapana pitää ns. kesälehmää aina 60-luvun lopulle asti. Tämä kesälehmä ei ollut tavallinen lehmä, ei. Sen (tai pitäisi varmaan tässä tapauksessa sanoa hänen) sukujuuret olivat isovanhempieni omistamassa karjassa, josta äitini oli päättänyt tämän yksilön pitää itsellään.  Jokaisella lehmällä oli oma nimi ilman mitään EU:n tuomia määräyksiä siitä, millä kirjaimella minäkin vuonna syntyvä nautaeläin nimetään. Meidän perheelle lehmä merkitsi samaa kuin Pohjankukka. Nimi antaa hieman väärän kuvan lehmämme luonteesta. Voisi kuvitella sen olleen lauhkea, kiltti ja hyvätapainen.  Sen sijaan opimme tuntemaan Pohjankukan oikut j...

Miepä kiriotan tällä kertaa meänkielelä niinkö näytheeksi. Virhheitä varhmaan tullee, mutta koriakkaa tet, jokka paremmin ossaatta meänkieltä. Mie pyyän jo etukätheen antheeksi. Mie muistan ko minun äiti kerto jutun isän mummosta. Se oli huumori-ihimisiä. Joku oli siltä vasiten kysyny, että mitenkä tet voitta. Siihen mummo oli vastannu omhaan tyyhliinsä, että siinähän se mennee, roikkuu ko hantuuki naulasa. Se vain kertoo kaiken olheellisen mummon tilantheesta. Tämmösiä pieniä kertomuksia meilä kaikila on. Se on sitä, mitä nykyhhään sanothan kulttuuriperinnöksi. Meän pitäs olla siitä ylypihhäitä, mutta ei kuitenkhaan sais ylypistyä. Tiiä miten sitäki pystyy olehmaan! Tuo kulttuuriperintö onki metka juttu. Meänki suku on asunu samala paikala ainaki viissattaa vuotta. Net rakennuksetki on reiphaasti yli sata vuotta vanhoja. Niitten seinilä sitä riittäs eppäilemättä kerrottavvaa. Omasa dna:sa met jokhainen kannama entisajan sukulaisten perintöä mukanama. Ja meitähän alethan kloonaah...