Viitauksia

Kasa olkia lojuu pirtin sivupöydällä. Perinteitä vaaliva tätini toi oljet ja kertoi, että nyt on aika valmistaa sukumme perinteinen himmeli. Tuttuhan se himmeli oli ulkonäöltään, mutta enpä ollut aiemmin ajatellut sellaisen valmistamista omin käsin. Jonkin verran käsitöitä olin tietysti tehnyt, mutta suurta kiinnostusta en niihin tuntenut.  No, joululomani käyttäisin näköjään olkitöiden parissa. Omat suunnitelmani kirjojen lukemisesta ja ulkoilusta kokivat pikaisen täyskäännöksen.  Ensin oljet leikattiin sopivan mittaisiksi. Sitten neljä pientä oljenkortta pujotettiin neulan avulla ohueen ompelulankaan tavoitteena neliö. Näitä pieniä neliöitä sitten liitettiin yhteen siten, että muodostui oktatetri. Oljen piti tietysti säilyä ehyenä läpi valmistusprosessin. Onnekseni olkia oli varattu näin ensikertalaiselle vähintään tuplamäärä. Vähitellen sain juonesta kiinni. Oktatetri toisensa jälkeen valmistui. Päivien ajan istuin urakkani ääressä.  Himmeli valmistui. Sain liite...

Kiitos suomen kielen lautakunnalle huolesta, jonka se esitti äidinkielemme puolesta. Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen yhteydessä toimiva asiantuntijaryhmä, joka päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista suosituksista. Ryhmä on siis paljon vartijana.  On tärkeää pitää huolta suomen kielestä, joka kuuluu maailman vanhimpiin ja kauneimpiin puhuttuihin kieliin. Näin kielemme listaa theculturetrip.com-sivusto. Kielellämme on vähän sukulaiskieliä. Valtiolliset kielet viro ja unkari kuuluvat samaan suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Puhuttu suomi on paljon vanhempi kuin kirjoitettu suomi. Kirjakielemme alkuna pidetään Mikael Agricolan ABCkiriaa vuodelta 1543.  Theculturetrip-sivuston mukaan suomen kieli sopii hyvin runouteen ja yllättäen reggae-musiikkiin. Lisäksi kielemme on ollut kreikan ja latinan ohella esikuvana J.R.R. Tolkienin haltioiden quenya-kielelle. Mielenkiintoinen kielikudelma.  Suomen kieli yhdessä oman murteemme kanssa...

Viitauksia-blogini saavutti uuden lukijaennätyksen näin syksyn loppupuolella. Postaukseni ovat keränneet jo yli 3500 lukukertaa! Kiitos kuuluu jälleen Sinulle, blogini seuraaja! Ilman Sinua olisin lopettanut blogini muutaman jutun jälkeen. Onhan selvä, että vain itselleen ei yksikään bloggaaja juttujaan kirjoita saati julkaise.  Olen huomannut, että postauksieni aiheet kumpuavat omalta mukavuusalueeltani. Ympäristö tarjoaisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia aiheita, mutta usein koen, että en ymmärrä tai tiedä niistä tarpeeksi. Rohkeuteni tarttua eri aiheisiin on kaikesta huolimatta kasvanut. Ehkä olet sen huomannutkin.  Mielenkiintoista on ollut se, että ihan vanhimpia postauksia vielä luetaan. Välillä jo ajattelin poistaa ihan ensimmäiset jutut. Toisaalta ehkä on tarpeen säilyttää blogini historia. Näin toimin tällä hetkellä.  Viitauksia-blogi kiittää. Tavataan taas juttujen äärellä!

Näin maallikkona ja harvoin autokaupassa vierailevana on ehkä uhkarohkeaa puuttua pohtimaan sähköauton ja perinteisen auton ympäristöystävällisyyttä. Syy tähän pohdiskeluun löytyy tiedotusvälineiden lähes yksipuolisesta sähköautoja puoltavasta näkemyksestä. Minusta tosiasiat tulisi kertoa rehellisesti. Aloitin asian pintapuolisen selvittelyn sähköauton tarvitsemasta akusta. Eri lähteet kertovat, että akun valmistus tuottaa jo puolet sähköauton hiilidioksidipäästöistä. Akkuihin käytetään mm. kobolttia ja litiumia, joita kaivetaan pääasiassa Chilessä ja Australiassa. Kalliiksi ja luontoa rasittavaksi käy metallien esille kaivaminen. Tässä vaiheessa mieleen nousevat kuvat avolouhoksista.  Sähköautojen akut ladataan sähköllä. Suurin osa maailman sähköstä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, joten se luontoystävällisyydestä. Lisäksi ladatulla akulla saa taitettua kohtalaisen lyhyen matkan.  Entäpä akkujen käyttöikä ja kierrätys? Käsittääkseni molemmat tärkeät asiat odottav...

Rohkaistuin tilaamaan nettikaupasta mieleiseni kengät. Kyseistä kenkämerkkiä ei ole myynnissä lähipaikkakuntien kaupoissa, siksi päädyin nettitilaukseen.  Kenkien tuoteselosteessa kuvattiin kengät juuri sellaisiksi, joita olin toivonut: melko edulliset, kevyet, kävelyyn erinomaiset. Kokotaulukkokin oli selkeä. Ihan oli senttimetreissä ilmoitettu jokainen koko. Tein etukäteistyön huolellisesti mittaamalla jalkani pituuden tuoteselosteen esimerkin mukaan. Tietenkään kenkien numerointi ja sentit eivät ihan osuneet jalkani pituuteen, mutta se lienee aika yleistä. Valitsin koon ja mieleisen värin, maksoin kortilla ja laitoin lähetyksen eteenpäin. Sitten vain odottelemaan uusia kenkiä!  Toimitus oli erittäin nopea. Tilauksen kolmantena päivänä hain paketin postin toimipisteestä. Jännitystä oli ilmassa, kun avasin paketin. Kengät olivat vielä tyylikkäämmät kuin kuvissa. Onnistuinpa tekemään hyvän nettiostoksen, ajattelin iloisena.  Kengät esiin paketista. Oli sovituksen vu...

Tämän syksyn ensimmäiset revontulet on nähty! Pohjoisen taivaalla liekehtivät vihreät revontulet, jotka vaihtelivat muotoaan ja kuvioitaan. Sykähdyttävä näky! Aina näissä tilanteissa harmittelee kunnon kameran puutetta. Kännykkäkameralla ei saa vangittua maagista tunnelmaa. Nämä blogini revontulikuvat ovat ilmaisia kuvia tarjoavalta sivustolta.  Revontulilla on niille niin sopiva latinankielinen nimi, aurora borealis (aurora 'aamurusko' ja borealis 'pohjoinen'). Revontulien synnylle on tieteellinen selitys, mutta revontulia katsellessa se unohtuu. Minua viehättää ilmiön kauneus. Itse olen nähnyt pääasiassa vihreitä tai keltaiseen taittuvia revontulia. Toinen revontulten pääväri on punainen. Joskus olen ollut erottavinani sen vihreiden loimujen joukossa.  Revontuliin liittyy erilaisia kansanuskomuksia, joista voi lukea mm. Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Uskomukset säilyvät, vaikka tiede on pystynyt selittämään ilmiön perin juurin. Onhan monia muitakin juttuja...

Kahvintuoksu. Mikä ihana makuhermoja kutkutteleva huoneen täyttävä kutsuva tuoksu! Olen juonut kahvia pienestä pitäen. Ensin vähän kahvia, paljon maitoa ja sokeria-tyylillä, myöhemmin paljon kahvia, vähän kermaa ja sokeria-tyylillä ja nykyään mustana ilman lisukkeita. Perinteinen suomalainen paahto on minun makuuni. Harvoin tartun eksoottisiin paahtoihin. Minusta on kuitenkin hieno asia, että kahvilaatuja ja eriasteisia paahtoja on tullut meidän kahvinjuojien iloksi. Matkailu avartaa kahvinjuojienkin makumaailmaa. Ensimmäiset espressoni nautin varmaankin ollessani opiskeluaikoina Saksassa kesätöissä. En pitänyt espresson mausta, joka tuntui liian vahvalta. Opin pitämään mausta myöhemmin niin paljon, että hankin espressokeittimen ja -kupit. Jossain vaiheessa espresso syrjäytti suomalaisen kahvin lähes tyystin kahvihetkinäni. Pian palasin kotimaiseen, tuttuun kahviimme.  Päiväni ei lähde käyntiin parhaalla tavalla ilman kahvia. Olen siis koukussa kahviin. Ilahdun ...