Tekstit

Uusia ulottuvuuksia opiskeluun

Kuva
Olen aiemmin kirjoittanut etäopiskelukokemuksistani otsikolla "Opiskelua uudella tavalla". Olen edelleen samalla tiellä.  Viime keväästä lähtien moni lapsi ja nuori on pakon edessä saanut kokea etäopiskelun hyviä ja huonoja puolia. Aikuisena ja monen vuoden kokemuksella vain yhden kielen, italian, opiskelusta kerran viikossa voin sanoa olevani tyytyväinen etäopiskeluuni. Mutta en tiedä, jaksaisinko opiskella koko päivää viikosta toiseen tietokoneen äärellä.  Opettajalta etäopetuksen valmistelu ja toteutus vaatii ihan varmasti enemmän työtä kuin normaali luokkaopetus. Opetuksen tulos on enemmän tai vähemmän epävarma. Jotenkin tuntuu, että opetus ei ehkä etene yhtä sujuvasti kuin luokkaopetuksessa, jossa pystyy hallitsemaan koko opiskelijajoukkonsa yhdessä tilassa. Silti uskon, että etäopetuksesta tulee osa normaalia koulutyötä aivan lähitulevaisuudessa koronan jo väistyttyä. Opettajan ammattitaitoa tarvitaan kaikesta tekniikasta huolimatta.  Näin aikuisenakin nautin innost...

Mediasta poimittuja ihmettelyn aiheita

Vuodenvaihteen jälkeen uutisia ovat koronan lisäksi hallinneet muutamat mielenkiintoani herättäneet teemat. Koronauutisointi on mielestäni kohtuullisen asiallista ja puolueetonta. Malttamattomana minäkin monen muun tavoin odottelen kutsua tai varausmahdollisuutta rokotteen saamiseen. Kärsivällisyyteni on saanut kunnon buustin, jota voi hyödyntää arjessa. Jaksan odottaa entistä paremmin aamupuuron valmistumista, päiväpostia, ystävän yhteydenottoa, ulkomaille matkustamista ja niin edelleen.  Näkökulman vaihto on avain monen asian ymmärtämiseen. Yritin tätä keinoa viimeksi, kun luin opettajiin kohdistuvasta ilmiantokampanjasta. Ei auttanut näkökulman vaihto, vaikka kuinka pohdin asiaa. Ainakin oma kokemukseni koulumaailmasta mitätöi kyseisen kampanjan. Koulussa on mahdollista valittaa opettajan opetuksesta, käytöksestä ja arvosanoista riittävän monella tavalla jo nyt. Ei tarvita erillisiä kampanjoita. Luotan opettajien ammattitaitoon ja opetussuunnitelmamme toimivuuteen jokaisella kou...

Kiitos kiinnostuksestasi blogiani kohtaan!

Kuva
  KIITOS!  Tänä syksynä olen julkaissut postauksiani tavallista harvemmin. Ei innostukseni ole mihinkään kadonnut, ei. Olen teknisten laitteiden armoilla. Tai oikeastaan on kyse teknisten taitojen puutteestani ja kapasiteetiltaan vanhentuneesta tabletistani. Tiedät varmaan sen tunteen, kun tekniikka estää tekemisiäsi. Kärsivällisyys on koetuksella. Niinpä, olen saamaton. Ajattelet varmaan, että ongelma ratkeaa käväisemällä ostoksilla. Sisään kauppaan ja kaupasta ulos uusi tabletti kainalossa. Totta, jos vain tietää, mitä haluaa. Minä en ole varma. Siksi asian ratkaiseminen kestää.  Se valituksista. Kaikki on pohjimmiltaan hyvin.  Haluan kertoa Sinulle, blogini lukija, että Viitauksia-blogi on kerännyt yli kuusituhatta klikkausta. Sinä olet osa blogini historiaa. Lämmin kiitokseni! Toiset postaukset keräävät suuren määrän lukijoita, toiset taas jäävät vähemmälle huomiolle. Suosituimmat postaukseni ovat "Opiskelua uudella tavalla" ja "Lapin puikula". Varsin erilaiset ...

Kaktukset, kausivalot ja kynttilät

Kuva
Tähän vuodenaikaan minua ilahduttavat erityisesti seuraavat kolme asiaa: kaktukset, kausivalot ja kynttilät.  Parin viikon kuluttua alkaa kaamos pohjoisimmassa Suomessa. Aurinko näyttäytyy siellä seuraavan kerran vasta tammikuussa.  Ei etelämpänäkään aurinkoa kovin usein näe talvikuukausina.  Pimeyttä vastaan täytyy taistella valon keinoin. Itsekukin etsii piristystä arjen harmauteen.   Kaktusinnostukseni alkoi siitä, kun sain kummitädiltäni ikivanhan, lähes puumaisen kaktuksen. Ihmettelin, kun kaktus ei ensimmäisenä kodinvaihtovuonna kukkinut lainkaan. Sitten sain vinkin, että kaktus on sijoitettava ulos kesäksi. Toimin näin seuraavana kesänä. Kaktus nökötti valohoidossa parvekkeella koko kesän minimikastelulla. Kun sitten otin kukan syksyllä sisälle, niin muutaman viikon kuluessa alkoi jo näkyä nuppuja. Pian kaktus oli täydessä kukkaloistossa. Hyviä neuvoja kannattaa noudattaa! Pitkään käytin kausivaloina seitsenhaaraista sähkökynttelikköä. Jotenkin kyllästyin...

Kun tabletti ei toimi... enää

Vielä muutama viikko sitten minulla oli toimiva perustason tabletti, jonka olin ostanut seitsemisen vuotta sitten. Siihen aikaan ajattelin, että pärjään tuolla laitteella pitkään. En ollut edes ajatellut uuden hankkimista. Kunnes koitti se päivä, jolloin laite ilmoitti, ettei sen tallennustila riitä uuden päivityksen asentamiseen. Miten niin ei riitä?  Jo tästä kysymyksestä oivallat, lukijani, että tietotekniset taitoni yltävät nipin napin pitämään minut tablettini tasolla. Etsin vimmatusti vastauksia, neuvoja ja ulospääsyä tilanteen ratkaisemiseksi. Tietysti googletin kaiken mahdollisen, mutta tilanteeseen ei ratkaisua löytynyt. Lopullinen takaisku tuli, kun en pystynyt käyttämään tätä bloggeria, jolle kirjoittelen näitä postauksiani. Tabletin näyttöön ilmestyi tyly teksti "selaimesi ei tue bloggerin käyttöä, päivitä selain tai vaihda se". Eihän siitä päivittämisestä tullut mitään, kun ohjelmistopäivitykseni oli vanhentunut. Selain jäi päivittämättä ja blogger pysyi kiinni. ...

Tunnelmaa valkoisella - paperitaidetta Tornionjokilaaksosta

Kuva
Tunnelmaa valkoisella on Karungissa sijaitsevan taidetalon tunnus. Karunki sijaitsee noin 25 kilometriä Torniosta pohjoiseen kauniilla paikalla Tornionjoen varrella. Karunkiin taiteilija Sirpa Kivilompolo, paluumuuttaja, perusti oman taidepajan ja tuotemyymälän lähes kymmenen vuotta sitten. Yritys on jo 23-vuotias ja toimi aiemmin muualla. Vanha hirsitalo on kauniisti remontoitu myymälän tarpeita varten. Valkoinen väri hallitsee sisustusta kuten paperitaiteelle sopii. Tänne Paperivalo-nimiseen yritykseen suuntasimme serkkuni kanssa aurinkoisena elokuun päivänä. Odotimme esteettisiä elämyksiä emmekä pettyneet. Jo pihapiiri kertoi meille taiteilijan kauneudentajusta. Erityisesti kukkaistutukset, solisevan veden lampi ja omenapuu olivat mieleemme. Saimme viettää mukavan hetken taiteilijan kanssa, joka kertoili työstään ja elämänvaiheistaan. Ihaillen ja ihmetellen kuuntelimme. Valkoisen paperin Sirpa Kivilompolo tekee itse käsin. Paperi on paksuhkoa ja siis kauniin valkoista. Pa...

Kävin taidenäyttelyssä

Edellisestä taidenäyttelykäynnistäni oli ehtinyt kulua jonkin aikaa. Koronakevään aikana kuuntelin ja katselin Ateneum-kierroksen tabletilta. Aika jännä kokemus. Tuntui kuin koko taidemuseo olisi ollut auki vain minulle. Olen silti sitä mieltä, että taide on vaikuttavammillaan paikan päällä. Koin taidenäyttelyn ilmapiirin ja lumon vieraillessani Aineen taidemuseossa Torniossa. Yhdessä serkkuni kanssa kiersimme monta salia käsittävän monipuolisen näyttelyn. Kulttuurilla on oma tärkeä osansa hyvinvoinnissamme. Eri aikakausien taide puhuttelee meitä eri tavoin. Taide on aikansa kuvastin. Surullista, että moni taiteilija saa taistella toimeentulostaan eikä arvostustakaan aina saa elinaikanaan. Tämä Aineen taidemuseon perusnäyttely koostuu paikallisen henkilön, Eila Aineen ja hänen miehensä, mittavasta taidekokoelmasta. Eila Aine oli hammaslääkäri, taiteen keräilijä ja perheen äiti, kertoo museon esite. Perusnäyttely on saanut realistisen nimen: Eila - nainen kokoelman takana. Yhdessä m...