Viitauksia

Lämmin kiitos Sinulle, blogini ystävä! Jälleen kerran olemme yhdessä yltäneet uuteen lukijaennätykseen. Yli 14000 klikkausta!  On ilahduttavaa huomata, että niin moni on ollut Viitauksia-blogin seuraaja ihan alusta asti. Monenlaisista aiheista olen kirjoitellut. "Minun tuumailuja jos jostakin aiheesta" on blogini lupaus. Siitä olen pitänyt kiinni. Ei tieteellisesti perusteltuja postauksia vaan itsekkäästi omia pohdiskeluja eri aiheista, joskus hyvinkin vähäisin tiedoin. Kannattaa kokeilla! Voi yllättää itsensäkin! Ehkä olen joskus onnistunut provosoimaan postauksillani Sinua, hyvä lukijani!  Pidän suomen kielestä ja kirjoittamisesta. Joskus ajattelin elättäväni itseni kirjoittamisella. Joskus taas olin valmis perustamaan yrityksen, jossa kirjoitan puheita, tervehdyksiä tai mitä milloinkin. Ehkä sellaiselle ei enää tekoälyn aikana ole tarvetta, vaikka olen sitä mieltä, että ihan kaikkia nyansseja ei tekoäly pysty tuottamaan.  Blogin kirjoittaminen riittää minulle tällä het...

Eräänä päivänä silmiini sattui kirja, jossa kerrottiin sotiemme veteraaneista äidin kotipaikkakunnalla. Siihen kirjaan liittyy seuraava muisto. Äiti oli kaiketi lehdestä huomannut jutun, jossa pyydettiin paikallisia lähettämään omakohtaisia kokemuksia sota-ajoista. Aina silloin tällöin äitini ja muut suvun jäsenet kertoivat meille nuoremmille, millaista elämä sota-aikana oli. Jutuista jäi aina jotain mieleen.  Äiti ei ollut innokas kirjoittaja. Niinpä tarjouduin kirjoittamaan äidin kokemuksista ja melkeinpä vaadin, että hän lähettää oman juttunsa ilmoitettuun osoitteeseen. Mitään takeita ei jutun julkaisemisesta ollut.  Pirttimme pöydän ääressä sitä juttua yhdessä laadimme. Äiti puhui ja minä kirjasin muistiin omalla käsialallani, sillä mitään teknisiä apuvälineitä ei ollut. Yritin kirjoittaa selvällä käsialalla, ettei jutun julkaisu kaatuisi huonoon käsialaan, josta olisi ollut vaikea saada selvää.  Äiti kertoi Lapin sodasta, saksalaisten tulosta kylään ja rautatien ja s...