Viitauksia

Ystäväni Liisan kanssa olemme herätelleet nuoria ja heidän vanhempiaan huomaamaan monipuolisen kielitaidon merkityksen. Asia juolahti taas mieleen, kun luin hallituksen aikomuksesta kokeilla ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta tai vaihtoehtoisuutta jonkin toisen kielen kanssa joissakin kouluissa. Historia osoittaa, että kokeiluista on Suomessa tapana tulla pysyviä käytänteitä. Täytyy toivoa, että ruotsin kielen poisjättäville kerrotaan myös seuraukset mm. jatko-opintojen tai työmahdollisuuksien suhteen. Olisi syytä katsoa koulutus- ja työelämäpolku loppuun asti eikä vain sen yhtä osaa eli peruskoulua. Minun on yleensäkin vaikea ymmärtää vihasuhdetta koulussa opetettaviin aineisiin. Ainakaan itselläni ei ole ollut haittaa mistään opiskelemastani. Kaikki oppimani on ollut pääomaani. Olen sitä mieltä, että liika valinnaisuus vie koulussa hankittavalta sivistykseltämme pohjan. Niin, niin, tiedän olevani vanhanaikainen. Totuus on, että suomalaisten kielitaito on viimeisten kahdenk...

Tämän kesän teemani on punamulta. Sanan voi yhdistää politiikkaan, mutta tällä kertaa ei ole kyse tuosta yhteydestä. Kyse on maalista. Sukutilan hirsiset talousrakennukset on perinteisesti maalattu punamultamaalilla, jota käytettiin ennen vanhaan ja yhä vielä talonpoikaisrakennusten maalaamiseen. Nykyään punamultamaalia, joka on siis keittomaali, saa ostaa valmiina tuotteena. Ennen maali valmistettiin kotona. Punamultamaali on aito luonnontuote, joka valmistetaan maaväripigmentistä, vehnäjauhoista ja pellavaöljystä. Maali säilyy käyttökelpoisena rajallisen ajan, joten maalarin ei sovi laiskotella. Punamulta tuo mieleeni kesän, jolloin olin työteliäiden ja perinteitä vaalivien tätieni apuna punamultamaalin valmistamisessa. Talon entisessä navetassa on suuri paikalleen muurattu vesipata, jossa maali päätettiin valmistaa. Maalia keitettiin ja hämmennettiin ohjeiden mukaan tuntikausia, mutta silti siihen jäi muistini mukaan epäilyttäviä paakkuja. Jokainen meistä oli tietävinään, miten ke...

Pidän leipomisesta. Kävin taannoin läpi edesmenneen äitini "arkistoimia" reseptejä ja löysin tämän kohteliaasti muotoillun Tosca-kakun reseptin. Muistin, että äiti todellakin paistoi Tosca-kakun valurautaisessa paistinpannussa. Tein itse kakun ihan tavallisessa tasapohjaisessa vuoassa. Se onnistui hyvin. Tosca-kakun valmistusta moni pitää monimutkaisena, mutta sitä se ei ole. Totta puhuen resepti ei ole tässä jutussa tärkein vaan reseptin kieli ja paperin väri. Viehättävää. Silti leipokaa kerran Tosca-kakku!

Suvullamme on kotimuseo. Se sijaitsee rakennuksessa, johon on erilaisten varastotilojen lisäksi aikanaan sijoitettu myös perheen käytössä ollut kesäpuoli. Kesäpuolelle siirryttiin asumaan nimensä mukaisesti kesäksi, kun varsinainen asuintalo oli siivottu kesäksi ja se haluttiin pitää siistinä talvea varten. Kotimuseoon on kerätty talonpoikaisesineistöä, joista suurin osa on peräisin 1800-luvulta. Joka kerta, kun astuu sisään museoomme, kokee jonkin sorttisen aikamatkan. Tänä kesänä siivosimme museon pienellä porukalla. Entisaikojen esineet kertovat omaa tarinaansa: noilla kangaspuilla kudottiin matot, tuossa kehdossa lapsia nukutettiin, noissa astioissa hapatettiin viiliä, noilla verkoilla kalastettiin, noihin tynnyreihin suolattiin kalaa, tuolla pöydällä leivottiin, noilla rukeilla kehrättiin langat omien lampaiden villoista. Näitä tarinoita muistelimme siivoustyön edetessä. Aika ajoin pysähdyimme ihailemaan isoisoisämme kaunista käsialaa, jolla hän hoiti kirjanpitoaan. Kirjanpitoki...