Matkahaaveita

Näin syksyllä päivien käydessä yhä lyhemmiksi mielen valtaa kaipuu aurinkoon. Ajatukset lentävät sinne, missä turkoosi meri lainehtii ja palmut huojuvat. Talven lähestyminen on varma merkki siitä, että yhä useampi selailee matkanjärjestäjien tarjontaa joko netissä tai peräti käymällä matkatoimistossa, jos sellainen vielä paikkakunnalta löytyy. Olen pohjoisen kasvatti, jolle aikanaan eteläinen Suomikin oli riittävän kaukana. Muu maailma tuntui tosi kaukaiselta. Lienenkö sitten saanut kipinän matkusteluun kummitädiltäni, joka toi ihmettelyä herättäviä matkamuistoja matkoiltaan milloin Aasiaan, milloin Amerikkaan. Tai isältäni, olihan isäkin nuorena miehenä seilannut aina Etelä-Amerikkaan asti. Lapsena ihailtiin Rio de Janeiroa esittävää osin perhosensiivistä tehtyä värikästä taulua, jota nykyiset luonnonsuojelijat olisivat kauhistelleet. Kuunneltiin meren kohinaa isosta simpukankuoresta ihan tosissaan isän opastuksella. Maailma on käynyt niin pieneksi, että voimme matkustaa mihin tah...