Viitauksia

S yksyn ylioppilasjuhlien lähestyessä on aika antaa tunnustusta ja kiitosta sekä mainioille opettajille erinomaisesta työstä että tuleville ylioppilaille yhden tärkeän tavoitteen saavuttamisesta. Onnea ihan jokaiselle! Suomalainen lukio on loistava esimerkki siitä, miten korkeatasoista ja monipuolista koulutusta tarjoamme perusopetuksen jälkeen. Opettajankoulutuksemme on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna todella laadukas. Koulutuksen arvostus takaa sen, että eri alojen opettajankoulutuksiin hakeutuu motivoituneita nuoria. Näin olkoon jatkossakin! Minusta nykylukio on monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Uskon, että suuri osa lukiolaisista on tyytyväinen lukion sisältöön, vaikka valinnaisuutta toivotaan lisää. Kokeilutuntijako tuonee asiaan valaistusta. Erittäin tärkeää on taata edelleenkin hyvät mahdollisuudet jatko-opintoihin. Ylioppilastodistuksen painoarvoa ollaan lisäämässä. Menestyminen lukio-opinnoissa ei saisi olla liian määräävä. Pääsykokeitakin tarvitaan.    ...

Meillä on uudet tyyppikirjaimet ja -numerot, jotka otettiin käyttöön vuosi sitten. Kaunokirjoitusta ei enää erikseen opeteta. Oppijalle kuitenkin kehittyy oma persoonallinen käsiala kirjoitusnopeuden kasvaessa. Näin väitetään. Kirjainten sidontakin voi tulla kyseeseen, mutta sitä ei siis enää opeteta. Kouluaikamme määrää, millainen käsialamme on. Persoonaton tietokoneella tuotettu teksti on tällä hetkellä vallitseva ja helppolukuinen. Sitä uudet tyyppikirjaimet ja -numerot kaiketi mukailevat. Tämä käsialapohdinta sai alkunsa, kun kotimuseomme siivouksen yhteydessä käteeni sattui mummoni muistolauseiden albumi. Sen sivuille hänen opiskelijaystävänsä olivat kirjoittaneet omia muistolauseitaan kukin omalla persoonallisella käsialallaan. Mummo oli tuolloin alle 20-vuotias kuten oletettavasti hänen ystävänsäkin. Useimmissa muistolauseissa korostuvat koti, uskonto ja isänmaa ajan hengen mukaan. Suomella oli vielä edessään toistakymmentä vuotta itsenäiseksi valtioksi. Isoäidin albumil...

Näin joulun alla meillä on erinomainen mahdollisuus osallistua erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin. Lahjoituksellamme kevennämme osaltamme niukoissa oloissa elävien lähimmäistemme hätää sekä kotimaassa että ulkomailla.  Meidän suomalaisten suhtautuminen hyväntekeväisyyteen on ilahduttavan myönteinen. Sille, joka tulee hyvin toimeen, muutaman euron lahjoitus on pikkujuttu. Näistä summista lopulta kertyvät ne varat, joilla pystytään tekemään hyvää.  Mutta jos lähimmäisen hätä lähellä tai kaukana ei kosketa, on helppo kiertää lipaskeräykset kaukaa. Voi myös ummistaa silmänsä maailman uutisilta tai vedota siihen, että yhteiskunta huolehtikoon. Voi myös epäillä keräysvarojen valuvan ihan muualle kuin autettavien hyväksi.  Minulle, hyvinvointivaltion kasvatille, ovat maamme leipäjonot ja asunnottomuus jatkuvia ihmettelyn aiheita. Eikö näihin epäkohtiin löydy ratkaisua? Tahtoako puuttuu?  Kovin epäinhimillistä on kääntää kasvonsa lähimmäisen hädältä. Arvostan suure...

Ensimmäisen tekstin Viitauksia-blogiini kirjoitin ja julkaisin tämän vuoden kesäkuussa. Ilman Leila-ystäväni innoitusta ja apua en olisi koskaan ryhtynyt blogin pitäjäksi, siitä olen varma. Kiitos Leila! En aavistanut, että blogin pitäminen voi olla näin mukavaa. En myöskään kuvitellut kesäkuun alussa, että niin moni olisi kiinnostunut lukemaan ajatuksistani, mielipiteistäni ja tekemisistäni. Muutaman toisen henkilön blogin olin lukenut ennen oman blogin aloittamista. Se oli virhe, sillä aloituksen rima vain nousi nousemistaan. Lopulta oli ihan pakko kirjoittaa ensimmäinen teksti ja julkaista se. Rima pysyi kannattimillaan, teksti kantoi, olen bloggaaja! Meitä bloggaajia on sekalainen joukko. Jotkut keskittyvät käsittelemään yhtä valitsemaansa aihealuetta, jotkut ovat valinneet rajattomuuden kuten minä. Minun olisi vaikea kirjoittaa vain yhdestä aihealueesta. Kirjoitan aina siitä, mistä innostun. Kirjoitan myös lyhyesti, koska se sopii luonteelleni, joka on saanut enimmät vaikuttee...

Koskaan leipojalla ei ole liikaa reseptejä, joita kokeilla. Äidin reseptikansiosta on peräisin tämäkin ihanan omenakakun resepti. Kannattaa kokeilla, jos pitää kakkumaisista omenaleivonnaisista. Koska vuoan pohjalla on fariinisokeri, ei pidä hämmästyä, jos muutama omenarengas sattuu tarttumaan kiinni pohjaan. Sen voi välttää ainakin minun kokemukseni mukaan sillä, että omenarenkaat ovat riittävän paksut. Omenakakku 2-4 hapahkoa omenaa 3 ruokalusikallista fariinisokeria 1 ruokalusikallinen voita                                                                 Taikina 3    dl vehnäjauhoja                                                1,5 dl sokeria 1 teelusikallinen vanilliinisokeria 1 tee...

Muutaman viime vuoden aikana olen lukenut tai saanut kuulla useamman tutun nuoren kuolemasta. Osa heistä oli tullut tutuksi työn kautta, osan tunsin vain nimeltä. Osa päätti elämänsä oman käden kautta, osa menehtyi sairastettuaan lyhyen aikaa. Viimeksi eilen luin lehdestä yhden tuntemani nuoren aikuisen kuolinilmoituksen, joka pysähdytti. Tällaisten kuolemantapausten yhteydessä tulee pohtineeksi elämää ja sitä, mikä näiden nuorten kohdalla jäi toteutumatta. Kaikki omat tulevaisuuden haaveet sekä vanhempien ja ystävien toiveet  päättyivät surujuhlaan. Vanhempien, sukulaisten ja ystävien surun taakka on raskas. Kuolema hiljentää meidät ja loputtomat miksi-kysymykset täyttävät mielen. Vastauksia ei kuulu. Eilen pyhäinpäivänä muistelimme poisnukkuneita omaisiamme. Ehkä veimme kynttilän haudalle tai sytytimme kynttilän kotona. Minusta tämä tapa on kaunis. Jäin ennen kaikkea nuorten kohdalla pohtimaan sitä, voisimmeko helpottaa nuoren tietä aikuistumiseen. Nuoriin kohdistuu sellais...

Ciao! Italian opintoryhmässämme vieraili alkuviikolla paikallisessa lukiossa opiskeleva italialainen vaihto-oppilas. Meitä ryhmäläisiä tietysti hieman jännitti, miten oma kielitaitomme riittää kommunikointiin syntyperäisen kielenpuhujan kanssa. Onneksi opettajamme oli tukena. Huolemme oli lopulta turha, sillä tämä vaihto-oppilastyttö kertoi heti alussa puhuvansa tavallista hitaammin, jotta pysymme mukana. Selvää opettaja-ainesta, totesimme me ryhmäläiset ja helpotuksen huokaus kiiri luokkahuoneessa! Kaikki tietävät, että kielen opiskelun pohjana ovat sanat ja kielioppi. Tälle pohjalle voi sitten rakentaa suullisen kielitaidon. On tietysti toisenlaisiakin menetelmiä, mutta ei niistä tässä yhteydessä enempää. Italian opiskelumme on siinä vaiheessa, jossa suullinen kielitaitomme on puutteellinen. Tai voisi sanoa, että kielen suullinen tuottaminen vaatii aikaa, kun sanoja joutuu hakemaan ja miettimään sitä oikeaa taivutusta, sijamuotoa ja niin edelleen. Saimme tunnillamme tuhdin pa...