Entisajan ihanat puuastiat

Viime vuosisadan alkupuolella elettiin vielä luontaistalouden aikaa, jolloin suuri osa käyttöastioista valmistettiin kotona. Näin tapahtui ainakin maaseudulla. Ihaillen voi katsella esimerkiksi omatekoisia viilipyttyjä tai eri juomille tarkoitettuja leilejä. Esineet kuvasin kotimuseossamme. 

Nämä kuvassa olevat viilipytyt ovat olleet käytössä vuosikymmeniä. Nyt ne muistuttavat menneestä. Väritkin ovat säilyneet kohtuullisen hyvin. Viili on hapanmaitotuote. Maidon käyttöikää lisättiin hapattamalla. Läntisen Suomen viili oli venyvää, kun taas Itä-Suomessa pidettiin lohkeavasta viilistä. Nykyisin teollisesti valmistettavat viilit ovat venyvää laatua. Muistan, miten vielä 1960-luvulla sukuni vanhemmilla jäsenillä oli kesäisin tapana hapattaa viiliä hapattamiseen tarkoitetuissa lasisissa viilikipoissa. Viiliin käytettiin käsittelemätöntä maitoa. Viili happani porstuan komerossa, jossa se valmistui parissa päivässä. Samettinen pintakerros kertoi viilin olevan valmista. Viili syötiin sellaisenaan ilman lisukkeita. Täytyy myöntää, että vasta myöhemmin olen itse mieltynyt viilin makuun.

        

Juomia säilytettiin ja kuljetettiin puuleileissä. Jokaiselle juomalle oli oma leilinsä. Heinäniitylle otettiin mukaan useimmiten sahtia ja/tai piimää. Leilitkin ovat pääosin säilyneet hyväkuntoisina. 

On hienoa, että monet pitävät yllä perinteitä tekemällä käsillään eri materiaaleista joko käyttöesineitä tai peräti taide-esineitä. Ja on hienoa, että kouluissamme on kuvataidetta, tekstiilityötä ja  teknistä työtä oppiaineina, jotka antavat jokaiselle omakohtaisen kokemuksen kädentaidoista.