Rokotuskokemus!

Totean ihan ensin, että suhtaudun rokotteisiin myönteisesti ja pidän huolen siitä, että rokotukseni ovat ajan tasalla. Koronarokotteen osalta kuulun siihen ikäluokkaan, jolle katsotaan Astra Zeneca-rokote turvalliseksi vaihtoehdoksi. Niinpä varasin ennakkoluulottomasti ajan rokotukseen. Tämä tapahtui lähes kaksi viikkoa sitten, mutta vieläkin kärsin jälkioireista. 

Saamassani infolappusessa kerrotaan melko vähäisistä haittavaikutuksilta, mutta omakohtainen kokemukseni moninkertaistaa vaikutukset. Lisäksi vaikutukset tulevat peräkkäin, eivät yhdellä kertaa. Tämä riittäköön, en aio enempää valittaa vaivojani. 

Sen sijaan kerron siitä, mitä tapahtui rokotetapahtuman jälkeen. Rokottamisen jälkeen on istuttava viitisentoista minuuttia paikallaan ja vasta sen jälkeen saa lähteä. Varmasti monenlaista juttua kuulee näissä tilanteissa. Kun vierustoveri alkoi kertoa juuri tuohon rokotteeseen kuolleesta lähiomaisesta, niin tunsin, miten hiki nousi kasvoilleni. Maskin takaa ei kauhistunut ilmeeni näkynyt, mutta jotenkin tunsin itseni yhtäkkiä todella huonovointiseksi. Vierustoveri jatkoi tarinaansa siitä, miten meille ei kerrota todellista AZ-rokotteeseen kuolleiden määrää. Ja mulle oli annettu juuri tuo rokote eikä sitä enää saanut millään pois elimistöstäni! 

Vierustoveri jatkoi tilanteeni pahoittelua. Minä painauduin yhä syvemmälle tuoliini. Katsoin kelloa, josko voisin paeta paikalta. Vähitellen paikalle saapui muita rokotettuja, joihin vierustoverini mielenkiinto ja rokotteen kysely onneksi kohdistui seuraavaksi. Ihmettelen, että rokotuspisteen henkilökunta ei reagoinut millään tavoin vierustoverini AZ-rokotteen mustamaalaamiseen eikä muiden ihmisten pelotteluun. 

Epäuskoisin mielin lähdin rokotuspisteestä. Kun ensimmäiset sivuvaikutukset tulivat, mieleen muistuivat vierustoverin synkät sanat. Taas kerran hyvä muistutus siitä, miten voimakas vaikutus sanoilla on sekä hyvässä että pahassa. Olipahan kokemus!

Mitähän toinen rokotuskerta tuokaan tullessaan?!