Ihan pakko ihmetellä

Minua on jo pitkään ihmetyttänyt, miksi moni meistä suomalaisista kokee vihamielisyyttä tai vastenmielisyyttä erilaisuutta kohtaan. Miksi meidän on vaikea hyväksyä erilaisuutta? Tai ehkä hyväksymme erilaisuuden, kunhan se ei astu minun elämäni tai maamme rajojen sisäpuolelle. 

Historiastamme voisimme löytää joitakin vastauksia. Olemme sinnikkäästi taistelleet muunmaalaisia hallitsijoita kohtaan säilyttämällä oman kielemme ja melkein kaikki entiset rajammekin. Säilytimme itsenäisyyden aikana, jolloin kansa koki yhtenäisyyttä, joka tuntuu nyt kadonneen ikiajoiksi. Rakensimme hyvinvointiyhteiskunnan ja nousimme maailman parhaimpien valtioiden joukkoon lähes kaikessa. Jo monta kertaa meidät on tunnustettu maailman onnellisemmaksi kansaksi. 

Suuri osa meistä on korkeasti koulutettu, joten tiedon puutteesta ei heikko erilaisuuden sietokykymme ole syntynyt. Yleensä ollaan sitä mieltä, että korkea koulutus tuottaa sivistystä ja laajentaa näkemyksiä joka asiasta. Tieto ei valitettavasti näytä riittävän, kun tunteet saavat vallan. 

Erilaisuuden hyväksyminen estää koulukiusaamista, joka taas tuottaa pahimmillaan elinikäisen trauman kiusatulle. Miten kenelläkään on oikeus tuhota toisen elämä jo lapsuudessa? En usko selitystä, että kiusaaja ei ymmärrä, mitä tekee. Koulu tekee parhaansa puuttumalla kiusaamiseen, mutta se ei riitä. Myös kotien on tehtävä osansa. Lapsi ehtii viettää vuosia vanhempiensa hoivassa ennen siirtymistään päiväkotiin tai kouluun. 

Aikuisten luulisi hallitsevan käytöstavat, mutta toisin näyttää käyvän. Vihapuhe ja maalittaminen arkipäiväistyvät. Vastenmielistä. 

Ehkä meitä suomalaisia on liian vähän, en tiedä. Ryhtiliikettä silti kaipaan asenteisiimme erilaisia ihmisiä kohtaan, erilaisuutta kohtaan ja eri kansallisuuksia kohtaan. Ryhtiliike vaatii vain päätöksen oman käytöksen muuttamisesta. Vastuu kuuluu meille jokaiselle. 

Olen aiemminkin postannut tästä aiheesta. Minua huolestuttaa maamme maine Euroopan rasistisimpana maana. Toivon, että tulevaisuuden Suomi on sallivampi, hyväksyvämpi ja kannustavampi kuin nykyään. Sitä kohti!