Ystävänpäivää ja remonttia

Timanttipora vai timanttikoru? Ehdottomasti koru. Viime viikkoina olen kuunnellut timanttiporan ääntä ja erilaisia muita remonttiin kuuluvia ääniä. Ystävänpäiväkään ei tuo poikkeusta. Aamuseitsemästä iltaneljään nuo äänet ovat seuranani. Lyhyet tauot tuovat hetken helpotuksen, jolloin olo vaikuttaa epätodelliselta. Mitä puuttuu?

Kerrostalossa, jossa asun, tehdään käyttövesiputkiremonttia. Mikä sanahirviö! Kun talo vanhenee, niin remonttien tarve lisääntyy. Asia on selvä. Silti on ikävä kuunnella melua, vaikka se aikanaan loppuukin. Talon elinikä pitenee ja asuntojen arvo nousee. Näinhän niitä remontteja perustellaan. En epäile, etteivätkö vesijohtojen syynääjät tehneet oikeaa johtopäätöstä: uusittava on. 

Uudet putket saavat aivan uudet paikat, joiden kautta ne kuljettavat veden asuntoihin. Jännittää vähän, miltä kaikki näyttää pintavetojen jälkeen. Vanhat johdot jäävät niille sijoilleen. Jos kaikki toimii, niin tyytyväisiä ollaan. Me asukkaat toivomme kaiken sujuvan niin, että ei jälkiä tarvitse korjailla muutamiin vuosiin. 

Onhan tässä vuosien varrella tullut hankituksi kokemusta vesivahingon korjauksesta. Lämpölaatat nostivat keittiön lämpötilan lähes saunalukemiin viikkokausiksi. Tulipa samalla uusittua keittiön kaapit ja lattia. Vahinko sattui siis naapuriasunnossa, jonka tuhoisat jäljet johtivat omaan keittiööni.

Jokainen talon osakkeenomistaja osallistuu kustannuksiin. Jokusen muun unelman toteuttaminen saattaa kariutua vesijohtoihin. Niin vain arkiset asiat asettuvat etusijalle.

Ystävänpäivä nostaa mielialaa. Ystävänpäivän vietto tuli Suomessa kalenteriin vasta 1990-luvun lopulla. Minulle se on varsin uusi ilmiö, koska omassa lapsuudessa sitä ei tunnettu. Kuulemma ystävänpäivä on toiseksi suosituin korttipäivä maassamme. Kortit jäivät tänä vuonna minullakin toiseksi, kun vesijohdot valloittivat ykkössijan. 

Iloitaan ystävyydestä!  Hyvää ystävänpäivää Sinulle, blogini seuraaja!